Kelle nalli napsahtaa

"Kun arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika. Kelle nalli napsahtaa, kelle nalli napsahtaa."

Me saimme sen tontin. Hui.

Tämän tiedon meille tosin välitti kaupungin sijasta entinen opiskelukaveri Facebookin välityksellä.

Kahveista puheen ollen: Kahvilakko pitää edelleen. Eikä edes enää tee tiukkaa.

Ei parta miestä pahenna, jos ei mies partaa

Pyrimme viime viikonloppuna paikalliseen moottoripyöränäyttelyyn. Pyrkiminen oli päivän sana, sillä jäimme onnettomasti ulkopuolelle. Messuilla oli varsinainen kävijäryntäys ja väenpaljouden takia ovet jouduttiin sulkemaan hetkeksi. Meidän osaltamme messut olivatkin sitten siinä.

Lohdutukseksi kävimme piipahtamassa Kärkkäisellä ja koimme ihkaoikean Salakuunneltua-hetken.

Moottoripyöränäyttelyväkeä oli laajemmaltikin liikenteessä ja kahvinkeittimien kohdalla tuli vastaan hurjan parrakas mies. Mies ohitti joukon naisia, joista vanhin, noin viisikymppinen tokaisi: "Mua aina pelottaa, jos miehellä on iso parta. Sehän voi piilottaa sinne ihan mitä tahansa. Mitä jos sieltä hyppää orava."

Niin. Missäs muualla niitä oravia säilytetäänkään kuin parroissa.

Partasuiden seikkailuista tuli mieleen elokuinen muuttomme. Muuttoapuna meillä oli ihania ystäviä (on muuten jännä, miten sutjakasti homma toimii, kun on paljon miehiä muuttoapuna), joista eräällä on melko tuuhea ja pitkä parta. Tiettävästi hänellä ei ole parrassaan oravia.

Täällä uuden kotimme rappukäytävässä partasuista kaveriamme vastaan oli kävellyt puhelias parivuotias nuori mies, joka oli todennut äidilleen, että joulupukkihan se siinä kantaa laatikoita. Olenkin aina ihmetellyt mitä joulupukki tekee silloin, kun ei ole jakamassa lahjoja. Tulihan sekin selväksi.

Kelaa, hei!

Soitin tänään Kelaan kysyäkseni vanhempainvapaan jakamisesta. Huhtikuun ensimmäinen ja miehen puolisko vanhempainvapaasta lähenevät uhkaavasti, joten oli muutama selvitettävä asia.

Olin kuulkaa saamastani palvelusta aivan häpnaadilla lyöty. Puheluuni vastasi todella ystävällinen nainen, joka jaksoi selvittää minulle juurta jaksaen kaikki kuviot ja päivämäärät. Puhelun jälkeen ei jäänyt mitään epäselvää ja minulle tuli hurjan hyvä mieli. Sain jo viime kesänä Kelassa hyvää palvelua, kun häin äitiys- ja vanhempainrahaa. Sama linja jatkui miehen isyysloman kanssa, kun sitä selviteltiin joulukuussa.

Oho, Kela ei olekaan se kamala peikko, jota opiskeluaikana pelättiin ja inhottiin.

Hyvää palvelua on tällä viikolla saatu muualtakin. Tein marraskuussa terveethampaat.fi:n kautta vuoden harjatilauksen koko perheelle. Yksi satsi harjoja (Sisulle lasten ja miehelle keskikova harja sekä minulle vaihtopää sähköhammasharjaan) ehti jo tulla heti tilauksen tehtyäni ja ensi viikolla on luvassa seuraava. Vaan sitten mies kävikin korjauttamassa purukalustoaan hammaslääkärissä ja sai muhkean laskun lisäksi komennon siirtyä välittömästi käyttämään sähköhammasharjaa.

Miehelle tilaamani ja maksamani tavalliset harjat olisivat siis jääneet vähän niin kuin turhaksi, joten otin yhteyttä firmaan. Ystävällinen vastaus viestiini tuli yhdeksässä minuutissa ja lopputuloksena oli todella tyytyväinen asiakas.

Vapise, hammaspeikko.

Nautintoja on monenlaisia

Tänään oli harvinainen saunahetki, sillä menin saunaan ihan yksin miehen jäädessä sohvalle potemaan orastavaa flunssaa.

Siispä hiusnaamio päähän ja kainaloon iltapäivälehdet. Okei, ei nyt ihan kirjaimellisesti kainaloon, muutenhan meikäläisellä olisi kainalot painomusteessa.

Oli ihanaa lekotella pitkänä pötkönä lauteilla ja lukea kerrankin päivän lehdet rauhassa. Saunassa lukeminen nimittäin vaati sen, ettei kukaan toinen lyö tahtia löylykauhan kanssa.

Lehden lukeminen ja lukeminen noin niinkuin ylipäätänsäkin saunassa on minulla jo vanha tapa. Pikkutytöstä saakka olen istunut pitkiä pätkiä saunan lauteilla lukien sarjakuvia ja lehtiä. Vahingo(i)sta viisastuneena voin kertoa, että liimasidotut sarjakuvat (mm. Aku Ankan taskukirjat, Mikki Hiiret ja Lucky Luket) ja paksut lehdet eivät oikein tykkää saunan lämmöstä ja kosteudesta. Sen sijaan Aku Ankat ja tavalliset menaisetläpyskät ovat mitä parhainta saunalukemistoa.

A(aaargh) for effort

"Levon hetKI nyt lyö, jo JOUtuvi yö. Pieni ARMAANI mun nuku LAUleluHUN."

Sisu on oppinut puremaan toistaiseksi hampaattomilla ikenillään minua nännistä. Kylläisenä on niin mukava velmuilla tissin takana, hymyillä herttaisesti, napata sitten nännistä kiinni ja venyttää pientä kilpikonnakaulaa niin, että nänni saa tuplapituuden.

Sisun tehdessä näin, yritän olla mahdollisimman normaalisti (tai siis niin normaalisti kuin minulle vain on mahdollista), ettei Sisu keksisi puremisesta leikkiä. Yritykseksi se kuitenkin usein jää, varsinkin silloin, kun laulan unilaulua, joka saa puremisesta aivan uuden temmon.

Hampaita odotellessa.

"On kesän KIIIIRKAS huomen ja suvi sunnuntain."

Mustaa ja valkoista - Kurvit ja mutkat

Mustaa ja valkoista -haasteena on tällä viikolla kurvit ja mutkat.

 

 

Kettinkikuva on Ahvenanmaalta, Pommern-laivan ruumasta ja köysikuva taas porvoolaisen veneen kannelta. Molemmissa kuvissa säilyi värit melkolailla samana, vaikka muutin ne seepiaksi.

Viisi kuukautta

Vanha virsi, uusi sävel. Sisu täytti tänään viisi kuukautta ja minä istun ihmettelemässä, mihin tämä aika on mennyt.

Niin imelältä kuin se kuulostaakin, en vaihtaisi päivääkään pois. Paljon kiteytyykin miehen eiliseen kysymykseen. Syötin illalla Sisulle ensimmäistä iltapuuroa, kun mies kysyi pöydän toiselta puolelta: "Onko tämä sustakin elämän parasta aikaa? Tuntuuko sustakin, että juuri näin pitää olla?"

On. Tuntuu.