Kuponkeja äidille ja pojalle passi

Suoramarkkinointipommitus sen kun jatkuu. Edellisten lisäksi on meitä lähestynyt tällä viikolla kaksi kirjakerhoa. Väestörekisterikeskus on muuten näiden yritysten tietolähde, ja markkinoinnin saisi loppumaan ilmoittamalla maistraattiin suoramarkkinointikiellosta. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut - tämä olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin.

Jotain hyötyä postilaatikosta pulppuavasta paperiroskasta kuitenkin on. Toisen kirjakerhon mukana tuli nipullinen vaateliikkeen kuponkeja. Sattumalta tuli samana päivänä vielä kolmelta muulta yritykseltä esitteitä, joissa oli mukana etukuponkeja. Alennusta siitä ja tästä, täältä ja tuolta. Osta, osta, osta. 

 

Kupongit ovatkin kaksiteräinen miekka. Onko kupongeista oikeasti hyötyä vai saavatko ne ostaamaan sellaista tavaraa, jota ei tarvitse? Yritänkin nyt olla järkevä ja ostan kupongeilla vain oikeasti tarpeellista, useimmissa on kuitenkin voimassaoloaikaa pitkälle ensi vuoden puolelle. 

Olemme suunnittelemassa reissua, joten ihan oikeasti tarpeellinen hankinta oli Sisun passi. Sitä varten piti ottaa ihkaoikeat passikuvatkin. Mutta mitä hintaa passikuvista kiskotaan!

Neljä pikkukuvaa maksoi 25 euroa. Ihan vertailun vuoksi kerrottakoon, että teetin digikuvista paperikuvia ja maksoin 284 kuvasta 53,96 euroa, siis 19 senttiä kappaleelta. Pikkumiehen kuvista 25 euroa tuntuu siis kiskurihinnalta varsinkin kun passihakemukseen tarvitaan vain yksi kuva. Muut kuvat jäävät vähän niin kuin ylimääräiseksi, kun ei niitä vielä ajokorttihakemukseenkaan voi laittaa.

Kun vielä suhteuttaa kuvien hinnan passin hintaan, 48 euroon, on se aikamoinen paukku.

Valokuvatorstai - Sananlasku

Valokuvatorstain haasteessa inspiroidutaan tällä kertaa kiinalaisesta sananlaskusta.

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Tässä marraskuun pimeydessä oli pakko poimia vihreä kuva toukokuulta. Kevät ♥.

Tähtitorttuja

Tähtitorttuja voi syödä läpi vuoden, joulutorttuja vain jouluna, eikö niin? Joten esille pari levyä voitaikinaa ja luumuhilloa. Aika pienistä asioista tulee ihminen tyytyväiseksi.

Ja pieniä nämä olivatkin. 

 

 

Siis todella pieniä. 

Oho, ihan kuin tyhjä pelti kantelisi minun syöneen jo kaikki tortut. 

Kahdesta torttulevystä saa kätevästi kuusitoista minikokoista tähtitorttua. Käytin jälleen tuubihilloa, olipa taas helppoa!

Vuosikertakivet

Koska olet viimeksi vaihtanut kiuaskivet? Tähän kysymykseen taitaa harvalla olla antaa ihan tarkkaa vastausta, mutta minulla valitettavasti on.

Ostimme uudet kiuaskivet samana päivänä, kun lapsivesi meni, siis lauantaina 29. elokuuta. Ehdimme jopa testata uudet kivet ennen kohtalokasta Makuuni-reissua.

Voisi siis kuvitella, että minusta olisi mukava muistella kiuaskivihankintoja. Niinhän sitä voisi.

Vaan ei ole. Ihan tästä yksinkertaisesta syystä.

Vanhat kiuaskivet makaavat edelleenkin kylpyhuoneessamme.

Emme (lue: mies) vaan ole saaneet aikaiseksi hankkiutua kivistä eroon. Mitä vanhoille kiuaskiville pitäisi edes tehdä? Aikamoinen painolasti kaatopaikkajäteastiaan. Ei ole omaa pihaa, minne asetella kiviä koristeiksi. Maassa ei vielä ollut lunta kiviepisodin alkaessa ja vitsailimmekin (lue: minä) viskaavamme kivet yksitellen naapuritontin parkkipaikkatyömaalle. Eipä tullut viskottua.

Mikä kamalinta, kivet eivät edes enää jaksa ärsyttää. Paitsi silloin kun yritän työntää naamani liian lähelle kylppärin peilikaappia ja epäonnistun siinä vain siksi, että kaapin alta pilkistää kivilaatikko. Pahvilaatikon pohja on aivan taatusti pehmennytkin jo sen verran, että kivet kolisevat varpaille laatikkoa nostaessa.

Tästä on pelottavan lyhyt matka siihen, että ryhdyn maalaamaan vanhoille kiuaskiville kissakasvoja.

Korvamato

Pirullista. Päässä soi päättymättömällä kasetilla kamala Ohrwurm, korvamato sellaisella tekopirteällä sävelellä.

"Tohtori Tolosen terveystuotteet"

Meikäläisen daytime TV leave, kuten eräs tuttavani asian ilmaisi, on pahasti haperoittanut aivoni.

Ei sillä, ettenkö olisi aiemminkin naannut mainosjinglet soimaan päähäni raivostuttavan helposti.

"Oikea Oltermanni(iiiii)"

Nyt ne vaan tuntuvat juurtuvan sinne pysyvästi, joten lallattelen päättömiä pätkiä esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä ja riimittelen niitä meille sopivaksi.

"Tohtori Vauvasen terveysvauva"

ja

"Oikea mahtikakka(aaa)"

Tänään olen jäänyt itselleni laulamisesta kiinni useaan otteeseen ja sekös pistää ärsyttämään. Mainoksien laulupätkät ovat siitä keljuja, että niistä ei pääse eroon tavallisella korvamatoreseptillä eli laulamalla koko kappaleen läpi.

Läpilaulaminen oikeasti toimii. Olimme serkkuni kanssa kerran pitopalvelukeikalla. Koko ajan järjestellessämme paikkoja, kattaessamme pöytiä ja valmistautuessamme iltaan, lauloimme Kultaista nuoruutta. Emmekä edes laulaneet kappaletta kokonaan, vaan kertosäettä, kertosäettä jatkuvalla syötöllä. Kun yksi lopeti, aloitti toinen. Juuri ennen juhlan alkua, istui serkkuni pianon ääreen ja piiskasi kappaleen ilmoille. Lauloimme keuhkojemme täydeltä ja korvamadon taru oli siinä.

Kunnes hääbändi illan pimetessä alkoi soittaa kappaletta. Arvaahan sen sitten, mikä biisi soi päässä koko kotimatkan.

Isänpäiväyllätys

Miehelle tämä ensimmäinen isänpäivä olikin todella tärkeä juttu. Tajusin sen vasta huomatessani miehen nappailevan kuvia aamupalapöydästä. Ei tällaista aikaisemmin ole tapahtunut.

Siksipä olikin erityisen kivaa yllättää tuore isä.

"I listen to Motörhead with my daddy"

Onko tämä nyt Sitä?

Kurkku on kipeä, mutta muut vihannekset vielä kunnossa. Nokka valuu. Heikottaa ja on paha olo, jos en paremmin tietäisi, väittäisin olevani kännissä. Lisäys 21.01: Niin ja lämpöäkin kans.

Konsultaatio viime viikolla sairastaneisiin ja tuomio on selvä. Tämä on nyt sitten vissiinkin Sitä.

Toivottavasti menee ohi nopeasti niin minulla, Sisulla kuin miehelläkin. Ainakin nopeasti tämä alkoi. Pojat ovat vielä oireettomia, mutta oma olo oli pari tuntia sitten niin paha, että tein jo testamenttinikin. Siis ohjeet tuttipullojen ja pullotuttien keittämisestä ja pesemisestä. "Pakkasessa on maitoa", sanoi hän sohvan pohjalta ääni väristen.

Nyt vointi on jo kohentunut sen verran, että jaksoin tehdä Hennesille vaatetilauksen. Sairastupa kuittaa.

Nöf.

Isänpäiväarvoitus

Hurjaa. Ensimmäinen isänpäivä on käsillä.

Mitään isompia juhlallisuuksia meillä ei kuitenkaan ole. Katan keskivertoa paremman aamupalan, lahjat (kyllä, monikossa) odottavat jo keittiössä.  Keskivertoa parempaan aamupalaan kuuluu luonnollisesti kakku. Isänpäivä - varsinkaan ensimmäinen sellainen - ei olisi isänpäivä ilman kakkua.

Tietenkin on kiva, kun on jokin tekosyy leipoa. Vielä parempaa on, kun on hyvä tekosyy kokeilla jotain uutta reseptiä.

Mitä siis saadaan, kun yhdistetään nämä:

Jepulis. Isänpäiväkakku.

Ei kovin kaunis, mutta pitäisi olla aivan törkeän hyvää.

Kakkuohje täältä. Ja kyllä, kakkua pitää kostuttaa niin maan peevelisti. Käytin koko liemen ja silti jäi tuntuma, että olisi voinut lätkiä litkua enemmänkin.

Miksi muuten hävöksissä on aina se irtopohjavuoka ja/tai sen osa, joka olisi ohjeessa mainitun kokoinen? Nytkin sain taistella löytääkseni sopivan ja siitä sitten puuttui pohja.

Jos ei siis irtopohjavuokataistoa lasketa, huomautan ylpeänä, että tämä leivonta sujui (toistaiseksi) ilman katastrofeja. Siksi ehkä odotan lähes kauhulla kakun maistamista.

Valokuvatorstai - Kuu

Kuun rosoinen, kelmeän kalpea pinta. Eikö totta?

Tai ehkä sittenkin voi-sokeriseos suklaakakkua varten.

Valokuvatorstaissa aiheena kuu.