Terkkuja Kalmarista. 

Hiukan hihitytti hytissä Helsingin satamassa, kun kulutettiin laivan lähdön viivästyvän teknisten ongelmien takia. Ei siis tosiaankaan kahta laivapulmaa ilman kolmatta. Sekä Siljan että Viking Linen tuoreet ongelmat oli kyllä hyvinkin tuoreessa muistissa. Onneksi ei ollut mitään ihmeellistä ja pääsimme matkaan 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä.

Laivalla tein tehoiskun ja tax free -ostoksia kertyi heti 80 euron edestä. Kaikki tosin meni lastenvaatteisiin. Kuka nyt olisi voinut vastustaa esimerkiksi tällaista?

Älskling.

Laiva muuten oli viikonpäivän takia oikea eläkeläisten erikoinen. Eläkeläisten ja risteilyisäntä toimineen BB-Andreaksen.

Tukholmaan saavuimme vain tunnin myöhässä, vaikka tekniset ongelmat ja yöllinen kyntäminen (siis laiva kynti merta) antoi aihetta epäillä reilumpaa aikataulun pettämistä. Tukholmassa pysähdyimme kuitenkin vain puhallusratsian ja kahvitauon ajaksi, ja ajaa posotimme tänne Kalmariin.

Totesimme ajomatkan aikana, että on kuin olisi ulkomailla. Kun on niin paljon näitä erikoiskauppojakin matkan varrella.

Kuten Jysk, Giganten, ONOFF ja InterSport.

Ja K-rauta.

Reissun päälle

Matka on puoliksi tehty - tai ainakin pirun hyvin suunniteltu. Tiistaina suuntaamme laivalla Tukholmaan, sieltä kahdeksi päiväksi Kalmariin ja jälleen Tukholmaan.

Pakkaaminenkin sujui hurjan kivuttomasti Sisun avustuksella.

Tästä lähdettiin. Sisulla oli hurjan hauskaa, vaikka kuvassa haukotuttaakin. Vaatteet viuhuivat ja minä kerroin pakkausvinkkejä.

Ja tähän tultiin. Alimpana minun pakaasini, sitten Sisun tavarat ja vaatteet (rätit vie yllättävän paljon tilaa, kröhöm) ja päällimmäisenä miehen kassi. Sitten hyttilaukku, jossa on tarpeet yhdeksi yöksi, tietokonelaukku ja minun käsiveskani.

Minä, vannoiutunut käsilaukkuihminen, olen Sisun syntymän jälkeen käyttänyt tasan kaksi kertaa käsilaukkua. Minun tavarani ovat jotenkin lipashtaneet hoitolaukkuun vaippojen ja vaihtovaatteiden joukkoon, se on vaan niin kätevää, kun kaikki on samassa laukussa. En olisi koskaan uskonut, en ikuna.

(Tällä kertaa latureita ei unohdeta kotiin.)

Valokuvatorstai - Räiskyvää

Tutustuin kesän polttareissa pallogrilliin ja hiiliin.

Jännittävä tapaus piti luonnollisesti ikuistaa. Hiukan ennen kuvan ottamista, siis silloin, kun minulla oli vain pallogrilli, hiilet, polttoneste ja tikut, soitin miehelle ja kysyin, miten nämä vehkeet oikein toimivat. Joskus pitää olla vähän neiti.

Kotityön sankari

Mies sai aamulla huonosti verhotun vihjeen tiskikoneen tyhjentämisestä ja täyttämisestä. Reippaana hän ilmoitti keittävänsä kahvia, mutta ammuin suunnitelmat alas kertomalla kahvinkeittimen osien olevan likaisten astioiden joukossa tiskialtaassa. Ja jatkoksi lisäsin: "Koneessa on muuten sitten puhtaat".

Mies ähelsi jonkun aikaa ja sai astianpesukoneen tyhjäksi, likaiset tilalle, koneen käyntiin ja tiskialtaan puhtaaksi. Tämän jälkeen mies ilmoitti ylpeänä, että "muutama minuutti sitten tuolla ei näyttänyt yhtään noin puhtaalta".

Lupasin mitalin myöhemmin.

Huvittavaa tässä on se, että minä teen saman urotyön joka päivä, joskus jopa kahdesti. Mies kajoaa astianpesukoneeseen todella harvoin ja silloinkin pakon sanelemana ja/tai erillisestä kehotuksesta.

Stella kirjoitti vähän aikaa sitten havaintojaan miehen kanssa asumisesta ja ehdin kommentoidakin tätä ilmiötä. Meillä kun mies ei ehtinyt muuton jälkeen kahdessa viikossa edes tutustua uuteen astianpesukoneeseen, joten hän oli kokenut kamalia minun ollessani Sisun kanssa synnärillä. Astianpesukoneeseen oli jäänyt likaiset astiat, kiiruhdettuamme laitokselle. Muutamaa päivää myöhemmin mieheltä oli astiat ilmeisesti loppuneet, sillä hänelle oli tullut asiaa astianpesukoneelle.

Koneesta pelmahti vastaan kamala haju. Arvaahan sen, miten kivasti astiat ovat lämpöisessä muhineet. Toinen vastoinkäyminen oli heti kulman takana, sillä mies ei saanutkaan astianpesukonetta toimimaan. Ei sitten millään. Apuun ehti onneksi ystävän avovaimo.

Miehet.

Reilu varoitus

Olemme suunnitelleet pientä reissua lähiaikoina. Yhtenä vaihtoehtona on käydä länsinaapurissa ja ehkä ajaa Tanskaan.

Katselin tänään ristelyhintoja ja -aikatauluja. Täytyy nostaa (kuvitteellista) hattua Tallink Siljalle, sillä siellä ymmärretään antaa reilu varoitus.

(Kliketiklik isommaksi, you know)

300 opiskeljaa laivalla. Ei kiitos. En olisi varmaan opiskeluaikanakaan lähtenyt mukaan.

Kuponkeja äidille ja pojalle passi

Suoramarkkinointipommitus sen kun jatkuu. Edellisten lisäksi on meitä lähestynyt tällä viikolla kaksi kirjakerhoa. Väestörekisterikeskus on muuten näiden yritysten tietolähde, ja markkinoinnin saisi loppumaan ilmoittamalla maistraattiin suoramarkkinointikiellosta. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut - tämä olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin.

Jotain hyötyä postilaatikosta pulppuavasta paperiroskasta kuitenkin on. Toisen kirjakerhon mukana tuli nipullinen vaateliikkeen kuponkeja. Sattumalta tuli samana päivänä vielä kolmelta muulta yritykseltä esitteitä, joissa oli mukana etukuponkeja. Alennusta siitä ja tästä, täältä ja tuolta. Osta, osta, osta. 

 

Kupongit ovatkin kaksiteräinen miekka. Onko kupongeista oikeasti hyötyä vai saavatko ne ostaamaan sellaista tavaraa, jota ei tarvitse? Yritänkin nyt olla järkevä ja ostan kupongeilla vain oikeasti tarpeellista, useimmissa on kuitenkin voimassaoloaikaa pitkälle ensi vuoden puolelle. 

Olemme suunnittelemassa reissua, joten ihan oikeasti tarpeellinen hankinta oli Sisun passi. Sitä varten piti ottaa ihkaoikeat passikuvatkin. Mutta mitä hintaa passikuvista kiskotaan!

Neljä pikkukuvaa maksoi 25 euroa. Ihan vertailun vuoksi kerrottakoon, että teetin digikuvista paperikuvia ja maksoin 284 kuvasta 53,96 euroa, siis 19 senttiä kappaleelta. Pikkumiehen kuvista 25 euroa tuntuu siis kiskurihinnalta varsinkin kun passihakemukseen tarvitaan vain yksi kuva. Muut kuvat jäävät vähän niin kuin ylimääräiseksi, kun ei niitä vielä ajokorttihakemukseenkaan voi laittaa.

Kun vielä suhteuttaa kuvien hinnan passin hintaan, 48 euroon, on se aikamoinen paukku.

Valokuvatorstai - Sananlasku

Valokuvatorstain haasteessa inspiroidutaan tällä kertaa kiinalaisesta sananlaskusta.

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Tässä marraskuun pimeydessä oli pakko poimia vihreä kuva toukokuulta. Kevät ♥.

Tähtitorttuja

Tähtitorttuja voi syödä läpi vuoden, joulutorttuja vain jouluna, eikö niin? Joten esille pari levyä voitaikinaa ja luumuhilloa. Aika pienistä asioista tulee ihminen tyytyväiseksi.

Ja pieniä nämä olivatkin. 

 

 

Siis todella pieniä. 

Oho, ihan kuin tyhjä pelti kantelisi minun syöneen jo kaikki tortut. 

Kahdesta torttulevystä saa kätevästi kuusitoista minikokoista tähtitorttua. Käytin jälleen tuubihilloa, olipa taas helppoa!