keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Hanko mielessäin

Poikien projekti

Mainitsinkin aikaisemmin, että vietimme taannoin hauskan viikonlopun Hangossa. Saimme mieheni työkaverilta auton lainaksi pari viikkoa sitten perjantaina ja kiidimme kohti Hankoa Helsingin ja tietenkin Ikean kautta. Tein hyvin suunnitellun täsmäiskun Ikeaan, jonka jälkeen jatkoimme matkaa uusien ihanien säilytyskorien kanssa.

Miehet - tai ainakaan omani - eivät jostain syystä ymmärrä säilytysongelmia, heillä ei ole niitä. Mieheni ei koe johtoviidakoita tai paperikasoja yhtään ahdistaviksi, kun minua ne suorastaan raivostuttavat. Siksipä ostosreissun piti a) suorittaa yksin ja b) sen tarkoitus ovelasti salata. Ostin myös vuodevaatelaatikoita ja muutaman tauluhyllyn. Tauluhyllyt olivat sellaisia ohuita, jotka kannattelevat muutamaa kuvaa. Anna-lehden sisustusvinkistä innostuneena ajattelin koota olohuoneeseen kuvakollaasin suosikkikuvistani. Saas nähdä mitä siitä tulee, hyllyt ovat vielä kiltisti paketissa. Korit tosin ovat jo kovassa käytössä.

Mutta asiaan, siis Hankoon.

Reissumme tarkoituksena oli juhlistaa kolmekymppisiä hyvän ruoan ja kartingin merkeissä. Ei kuulosta hassummalta, eihän?

Synttärisankarin menopeli oli luonnollisesti varustettu syntymävuodella


Koko revohka startissa

Lauantaina me naiset paiskimme keittiössä hommia, kun miehet olivat ulkona puutöissä - no, ehkäpä vanhoillisella asettelulla tuli parempaa jälkeä kummassakin päässä ;) Mieheni piti synttärisankaria kiireisenä, jotta yllätys - karting-ajelu - pysyisi mahdollisimman pitkään salaisuutena. Jotainhan päivänsankari oli jo uumoillut, mutta yllätys kuitenkin taisi olla ihan onnistunut. Meitä oli kolme pariskuntaa ajamassa ja yhdet isovanhemmat lapsia kaitsemassa. Ja hauskaa oli (ainakin meillä ajajilla, ja oli varmasti myös isovanhemmilla ja lapsilla). Vaikka aika tuntui pariltakymmeneltä minuutilta, ajoimme kokonaisuudessaan kaksi tuntia. Hurjaa menoa!

Aimo ajaa

Ajon jälkeen söimme mielettömän hyvin ja kummasti alkoi väsy painaa tämän tädin silmiä. Taisi olla yhdeksän pintaan kun jo torkuin sohvalla. Siirryin siitä sitten sänkyyn herätäkseni kerran aamukuudelta siihen, että mieheni tulee nukkumaan (!) ja toisen kerran iltapäivällä (!) yhdeltä, kun keittiöstä kantautui herkullinen pekonin ja paistetun kananmunan tuoksu. Ovela keino saada väki ylös ;)

Oli hurjan ihanaa ja hauskaa viettää aikaa hyvässä seurassa, syödä ja juoda hyvin. Harmi vaan, että tapaamme näiden rakkaiden ystäviemme kanssa niin harvoin.

1 kommentti:

emmi kirjoitti...

Oli kyllä tosiaan taas onnistunut viikonloppu! Kumpa tätä välimatkaa olisi pikkasen vähemmän niin voisi nähdä hiukan useammin. Mutta toisaalta tuntuisiko se sitten niin ihanalta nähdä aina?! Hih, sitä sopii miettiä, mutta kovin jo odotan seuraavaa visiittiä sinne päin!