tiistai 9. lokakuuta 2007

Hyytelö- ja pandakerho kokoontuivat

Perjantainen työpäivä meni kuin pikakelauksella. Aika paljon olisi ollut vielä hommaa, mutten vaan voinut jäädä tekemään - bailatino odotti! Työpaikka järjestää perjantaisin tunnin bailatino-piristyksen työviikon kruunuksi. Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa ja voi, että kun tuli hyvä olo. Ja hiki!

Hintaa syksyn tanssahtelulle (ja tömistelylle) tulee noin kymmenen euroa, ei siis paha ollenkaan. Hiukan kalliimmalla minut jallitettiin kuntoilemaan uuteen FinnBody-keskukseen, joka aukeaa kotikaupungin ydinkeskustaan marraskuussa. Ihan en vielä ole varma siitä, onko tämä nyt minun juttuni. Onneksi touhua voi kokeilla viikon verran ilman sitoumuksia. Miehelle sain kinuttua viikkopassin, jos vaikka hänestä olisi ihan oikeasti kuntoiluseuraksi.

Perjantaina työpäivän ja bailatinon jälkeen kokoonnuimme hyytelökerhon merkeissä työkaverille. Meitä oli kuusi daamia, saunoimme, teimme ruokaa, söimme ja joimme hyvin. Ruokalistalla oli mielettömän maukasta suppilovahverokeittoa, tortilloja, nachos-salaattia ja tietenkin jogurttihyytelöä - sitä mistä koko kerho on saanut nimensä. Ilta oli mitä mainioin, täynnä naurua, ilottelua ja jopa laulua.

Yöllä kömmin kotiin huomatakseni, että kotioven lukko oli kuin olikin korjattu. Oikein turvallisesti se loksahti lukkoon. Oma leukani taas loksahti auki, kun huomasin turvalukossa vara-avaimemme, siis sisäpuolella onneksi. Lukkomies oli sitten omatoimisesti marssinut eteiskoppia peremmälle sisään ja käynyt penkomassa avainkulhoamme. Olin vähän tuohtunut, että minun kotiini tullaan noin vaan kysymättä ja kun vessan ovikin oli auki ja keittiössä miehen jättämä kamala tiskivuori. No, eipä tuo kai mitään, kun hommakin tuli hoidettua. Tutut työmiehetkin lohduttelivat, että on sitä kamalammassa kunnossa olevia kämppiä nähty ja homma pitää saada tehtyä kunnolla.

Lauantaina siivoilin enemmän tai vähemmän ahkerasti. Loppujen lopuksi kämppä ei nyt ollutkaan niin sotkuinen, joten pääsin melko vähällä. Olisi kuitenkin ollut ihan kiva tehdä jotain muutakin kuin siivota yllättävän vapaan lauantain kunniaksi. En vaan oikein keksinyt mitään, eikä minulla ollut intoakaan. Olisinhan toki voinut lähteä Helsinkiin tai kutsua jonkun kaverin käymään. Leuassa lymynnyt teiniaknepopfinni kuitenkin näytti kasvattavan itselleen kasvoja, joten katsoin parhaimmaksi viettää lauantain suljettujen (ja lukittujen) ovien takana. Minuthan olisi voitu kaapata vaikka friikkisirkukseen! (Finnille kuuluu muuten tätä nykyä huonoa, se on jo poistumassa keskuudestamme)

Mies tuli kotiin sunnuntaina iltapäivästä. Oli sitten työreissullaan liittynyt pandakerhoon, oikea silmä oli kauniin musta. Ei kuulemma ollut saanut koppia työkaverin heittämästä limupullosta, joka oli sitten osunut suoraan silmäkulmaan. Kivakiva. Vihkisormus taas viihtyy työreissussa pidempään, se tulee kotiin ja paikalleen miehen sormeen vasta ylihuomenna työkaverin mukana. Äijä oli jättänyt sen hotellihuoneen yöpöydälle. Kivakiva. Ihan aavistuksen verran keljuttaa. Pitääkö sitä aina olla niin tolkuton tunari?

1 kommentti:

Kirsikka kirjoitti...

Mimmostakohan olisi pandahyytelö? Tai hyytelöpandat? Sellaisia tutisevia mustasilmäisiä otuksia kenties?