tiistai 30. lokakuuta 2007

Laiskimus Maximus täällä, moi!

Taas on vierähtänyt hetki viime postauksesta. Kaikenlaista muuta sitä tuleekin puuhailtua koneella, mutta jotekin päivittäminen on helppo jättää väliin. Esimerkiksi eilen roikuin Facebookissa tökkimässä kaveriani. Sekä tökkäykset että sekopäinen keskustelu vilisivät silmissä loppuillasta. Kaikenlaista sitä.

Vaikka oma blogi jää päivittämättä, harmittaa minua enemmänkin se, että Blogilistan suosikit käyn nykyään vain selaamassa. Jotenkaan en jaksa kommentoida, vaikka juuri itse peräänkuulutan sitä. Lupaan ja vannon ja niin edespäin parantaa tapani.

Olo on taas ollut flunssainen, vaikka juurihan yhden räkätaudin sairastin. Olisi hurjan kiva painua lenkille ja odotan innolla loppuviikosta aukeavaa uutta kuntosalia, mutta flunssaisena en tohdi ihan hirveän kovaa treenata. Varoittavana esimerkkinä on oma isä, joka sairastaa parhaillaan sekä sidekalvon tulehdusta että pitkittynyttä hengitystieinfektiota. Isukki ei malttanut sairastaa flunssaansa rauhassa, joten nyt hän sairastaa ihan kunnolla.

Flunssaisena minun ei kai olisi pitänyt mennä kirjamessuillekaan perjantaina, mutta päätin viitata sille kintaalla ja hyvä niin, kirjamessuilla oli hurjan hauskaa. Hulluttelimme äidin kanssa oikein kunnolla. Löysin kivoja kirjojakin, mutta moni kirja jäi vielä hankkimatta. Tarkemmin ajatellen, vain yksi ostoksistani oli sellainen, mitä lähdin ihan tarkoituksella hakemaan, nimittäin Rosetta Kiven Pomo on pahin. Sain kirjaan ihanan omistuskirjoituksen, kiitos Rosetta.

Aloitin kirjan jo samana iltana ja olen päässyt jo oikein mukavasti sisään Tombolan elämänmenoon. Jollain kummallisella tavalla kirja muistuttaa minua viime vuodesta, jolloin olin elämäni kammottavimmassa työsuhteessa. Tuolloin tukenani oli Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan, jota luin työmatkoilla sekä itkien että nauraen, kaikessa kammottavuudessaan kirja oli aivan kuin minun sen hetkisestä tilanteestani kirjoitettu - tosin itse en ollut muotilehden toimituksessa töissä. Sain kirjan lainaksi sisareltani ja kirjanmerkkinä minulla oli siskon rohkaiseva viesti. Viesti ja kirja toivat kaivattua lohtua vaikeaan tilanteeseen, jonka ratkaisi entisen työpaikan viekoitteleva kutsu - onneksi. Poikkeuksellisesti en edes halunnut hankkia kirjaa itselleni lukukokemuksen jälkeen, liippasi vähän liian läheltä. Harmittaa, etten löytänyt Rosetan blogia siihen hätään, sillä uskon, että siitä olisi ollut apua.

Nyt on hilpaistava saksan tunnille. Kahden viikon paussi tuntuu kovin pitkältä, mutta tällä kertaa pitäisi olla jotain kerrottavaakin, kun opettaja kysyy kuulumisia.

Rosetan kunniaksi päivän - ellei jopa viikon - soundtrack: Freud, Marx, Engels & Jung Helmet, hitit & hutit. Ai mikä biisi? No, koko levy ja moneen kertaan ;)

1 kommentti:

Rosetta Kivi kirjoitti...

Hihii! Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mistä puskasta joku prebenpomo taas hyppää niskaan.

Loistava soundtrackvalinta muuten!