keskiviikko 31. lokakuuta 2007

No, onneksi oli edes työavaimet

Lähdin töistä ihan ihmisten aikaan, törmäsin kaupungilla entiseen koulukaveriin, ostin uuden hajuveden - ihan normaalia työpäivän päättymisen jälkeistä toimintaa. Eikö?

Kotimatkan aikana ehdin jo hiukan kaivella avaimia laukun pohjalta, mutten huolestunut mitenkään erityisemmin, vaikka en lyötänytkään niitä heti. Kotiovella käännettyäni laukun sisällön ympäri ja ylösalaisin jouduin kuitenkin toteamaan, että kyllä ne avaimet on ihan jossain muualla kuin mukanani. Siispä soitin pikaisesti töihin, jos vaikka joku olisi ollut paikalla ja voinut käydä katsomassa ovatko avaimeni työpöydällä. Eipä ollut kukaan enää töissä - tietenkään.

Suurin toivein kävelin tänne töihin vain todetakseni, että avainten on pakko olla kotona (tai sitten olen ihan kunnolla kadottanut ne). Nyt sitten istun täällä töissä ihan ypöyksin, kuuntelen musiikkia ja odottelen, että mies pääsee tunnin päästä koulusta.

Onneksi oli edes työavaimet.

Lisäys: Onneksi oli työpaikan pakastimeen tuotu jäätelöä, onneksi on Freukkarit ja onneksi on Sunnuntaiaamun kadut, jota voi laulaa täysin häpeilemättä mukana. Eihän tässä enää kovin kauaa olekaan, kun jo pääsen kotiin.

"Nämä kadut sunnuntaiaamun, kunpa edes kännissä nyt ois. Sillä sunnuntait, ne saa mun sieluni haluamaan pois. Eikä oo mitään niin yksinäistä, paitsi kuolema, kenties." :D

Ei kommentteja: