perjantai 5. lokakuuta 2007

Ohjelmaa kerrakseen

Mieheni on työreissussa koko viikonlopun, mutta minulta ei onneksi puutu ohjelmaa. Tälle viikonlopulle ei osunut keikkaa, tahtoo siis sanoa, etten millään jaksanut ottaa keikkaa. En ole vieläkään oikein toipunut flunssasta ja päivätyössä on puhkuttu pää punaisena. Koko viikko on ollut yhtä lentämistä niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Maanantaina tein pitkää päivää. Ilmeisesti niin pitkää, etten muista koko päivästä muuta. Koko päivä on kuin pyyhkiytynyt pois mielestäni. Tiistaina olin melkein saksan tunnin alkuun saakka töissä. Kävin kotona vain kääntymässä ja huomaamassa, ettei kotiovemme mene kunnolla kiinni. Siinä on ollut häikkää jo pidemmän aikaa ja huoltoliikkeen suorittaman korjauksen jälkeen turvalukko ei ole toiminut. Nyt siis koko ovi on vinksin ja vonksin eikä mene kunnolla kiinni sisäpuolelta.

Keskiviikkona kävin kesken työpäivän Helsingissä osallistumassa isäni veljen uurnanlaskuun. Isäni on työmatkalla ja molemmat siskoni olivat estyneet, joten menin paikalle sekä kunnioituksesta vainajaa kohtaan että äitini tueksi. Onneksi sain appivanhempien auton lainaksi, muuten käynti Helsingissä ei olisi onnistunut.

Eilen meillä oli työpaikan virkistysilta. Kokkasimme yhdessä ruokaa keittiömestarin opastuksella. Oli hyvää ruokaa ja hurjan hauskaa, johtajakin laittoi itsensä likoon. On mukava huomata, että työpaikallani on rento tunnelma ja ihania ihmisiä. Työntekijöihin panostetaan - siis muutenkin kuin pikkujouluilla.
Sain eilen kuulla eräältä tutulta työmahdollisuudesta, joka sai minut samalla innostumaan kovasti ja surulliseksi. Nykyisessä työpaikallani on niin mukavaa, etten juuri nyt haluaisi pois täältä. Tuo toinen työpaikka olisi kuitenkin vakituinen paikka lähellä omaa alaani ja kaiken päälle mahdollisesti myös hiukan paremmin palkattu. En siis vaan voi olla soittamatta ja kysymättä lisätietoja, enhän?

Aamulla huomasin töihin lähtiessäni, että kotiovi oli taas auki. Tällä kertaa se oli ollut koko yön auki ja minä olin nukkunut autuaan tietämättömänä siitä, että kuka tahansa olisi voinut saapastella sisään. Niin että tervetuloa ryövärit ja raiskaajat. Mieheni yritti jo eilen päivällä soittaa isännöitsijänne ovesta, mutta ei ollut saanut tätä kiinni. Oikeastaan ihan hyvä, että ovi ei ollut mennyt kiinni, joten isännöitsijällekin valkeni tilanteen vakavuus. Tänään on lukkomies menossa käymään meillä. Harmi vaan, ettei meistä kumpikaan ole paikalla.

Tänään vietämme muutaman työkaverin kanssa iltaa. Saunomme ja teemme ruokaa. Ruokalistalla ovat ainakin suppilovahverokeitto, tortillat ja jogurttihyydyke. Nam.

Ei kommentteja: