sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Pää, olkapää, polvet, varpaat

Ihmesuoritukset se kuin jatkuvat. Ehdimme junaan, vaikka mies oli kotona vasta kymmentä yli. Juoksuhommiksihan se tietty meni ja tuliaiskassi lauloi koko ajan 'pää, olkapää, polvet, varpaat'. Ei hullumpi suoritus - meiltäkään. Niin ja kännybloggaaminen, kaikkeen sitä sortuukin.

Hanko, here we come! (Siis jos vaan ehditään junaan)

Kuin ihmeen kaupalla olen onnistunut tunnissa pakkaamaan kaiken tarvittavan (melkein), saamaan itseni jonkinlaiseen esittelykuntoon (melkein) ja siivoamaan kämppää hieman (melkein). Juna Hankoon lähtee 13.17, siis jotakuinkin vartin päästä pitäisi istua melko tukevasti junassa. No problem (melkein). Eräs sankari nimittäin puuttuu. Mies lähti tunti sitten käymään kaverillaan. Ei sentään tulitikkuja lainaamassa, vaan yleismittaria. Nyt vaan siis odotellaan, että mies tulee kotiin tai muuten kaikki suunnitelmat menee uusiksi, juna kun ei odota eikä jatkoyhteyskään. Olisiko tänä aamuna kannattanut herätä vähän aikaisemmin? Kyllä. Olisiko sen yleismittarin voinut hakea lainaksi jo aikaisemmin? Kyllä. Olisiko se kannattanut hakea lainaksi aikaisemmin? Kyllä.

Turha tässä on kuitenkaan hermostua ja hermoilla, vaikka olisihan se hiivatin hauskaa ehtiä sihen junaan ja siihen jatkoyhteyteen. Tässä odotellessani voin vaikka lajitella pyykkejä (tuota en usko itsekään).

Lisäys 13.07: Jätkät, me ollaan hävitty tää peli jo.

tiistai 25. joulukuuta 2007

Ensi vuonna sitten uudestaan

Tänä vuonna joulu tuli ja meni huomaamatta. Aattoiltakin on jo vaihtunut melko pitkälle yöhön ja joulupäivän puolelle. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Ja näin vaivattomasti? Siinä tapauksessa osallistun tähän juttuun ensi vuonnakin.

Muutenkin tämä joulu on mennyt, jos voi sanoa, siististi. Ei stressiä, ei mainittavia ongelmia keksiä lahjoja. Jouluruuhkastakin ja sen vaikutuksesta kanssaihmisiin pääsin nauttimaan kunnolla vasta sunnuntaina käydessäni Jumbossa ja viime hetken ostoksia hoidellessani.

Aaton olimme taas siskollani, ihan tismalleen samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Ruokaa oli taas niin paljon, että rääppiäiset jatkuvat varmaan pitkälle ensi vuoteen. Olin yllättynyt huomatessani, että jonkinlaista henkistä kasvuakin on tapahtunut, sillä kelpuuttamieni jouluruokien joukkoon porkkanalaatikon, kalkkunan ja herneiden kanssa on päässyt kuin varkain lanttulaatikko. Ja minä kun niin olen vannonut, etten jouluruokia syö. Ehkä ensi vuonna on kalojen vuoro?

Suklaata on muuten tullut taas syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Ihan vähään aikaan ei sitten tarvitse tulla tarjoamaan suklaata, en kuitenkaan osaa kieltäytyä, vaikka pitäisi. Onneksi pääsen taas keskiviikkona jumppaan. Liekö muuten syynä suklaa tai sitten joku ihmeellinen hormonimyrsky riepottelee miekäläistä, mutta jumpan lisäksi olisin kovasti kasvohoidon tarpeessa. Ennen kuin tuskastun tähän teini-ihoon lopullisesti, on minun varmaan varattava aika kasvohoitoon, vaikka täältä.

Lapset saivat luonnollisesti aivan tolkuttoman määrän lahjoja, lähes sata kahteen pekkaan. Voi sitä pakettien ja lahjapaprerin määrää. Olinkin todella iloinen, että kummipoika sai meiltä lahjaksi suosikkilehtensä vuosikerran, siitä on varmasti iloa pitkäksi aikaa.

Onnistuin kerrankin yllättämään mieheni, joka oli jo ehtinyt ilmoittaa, ettei tarvitse mitään joululahjaa. Hah, sanoin minä ja ostin Led Zeppeliniä. Minulla oli suunnitelmissa aivan toinen lahja, mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa. Niin, ja niin hullu en sentään ole, että olisin ostanut miehelle Guitar Heron, jota mies on moneen otteeseen maininnut haluavansa. Siinähän olisin oikein reippaasti kakannut omaan lakkiini.

Mieheni lahja minulle ei ollut yllätys, olinhan sen itse valinnut, maksanut ja katsonut vierestä, kun myyjä sen paketoi. Mieheni kun ei vaan hallitse ja muista näitä asioita - ja silloin kun muistaa, niin stressaa ihan turhaan. Miehet ;)

Vanhempani sen sijaan yllättivät minut tällä rannekorulla, jota olin jo pidemmän aikaa toivonut valmistujaislahjaksi saamani käädyn seuraksi. Vaikka koru olikin pitkään toivelistallani (ja viimeksi tällä viikolla vihjailin siitä miehelleni), on minulle tärkeämpää se, että sain sen juuri vanhemmiltani. Vieläkin rakkaamman lahjan sain aiemmin aattona, kun sain äidiltäni erään minulle tärkeän taulun. Taulu on viisi vuotta sitten edesmenneen tätini maalaama ja siinä olen minä Elsa-kissani kanssa kesällä 1990. Olin sitä jo muutama vuosi sitten pyytänyt, mutta silloin vanhempani eivät sitä halunneet antaa.

Päätän jouluraporttini täältä tähän, sillä vieressä makaava mies pyytelee nukkumaan eikä ajatuskaan enää oikein kulje. Suunnitelmistani huolimatta en siis taida enää päivittää muita blogeja, vaan käyn suosiolla kirjan kimppuun.

torstai 13. joulukuuta 2007

Hyvää joulua, Aimo ja Aimon napa

Annoin itselleni tänään joululahjan vähän niin kuin etukäteen, kun kävin ottamassa napalävistykseni uudelleen. Yhdeksisen vuotta sitten hankittu napakoru jäi paristakin syystä hyllyyn jokunen vuosi sitten, mutta itse lävistys ei mennyt umpeen. Uudelleen löydetyn vartalon myötä ajattelin taas ottaa korun käyttöön, mutta vanha koru ei enää mahtunutkaan lävistyksestä, joten totesin tarvitsevani ammattiapua. Kävin siis töiden jälkeen Klinikalla napani kanssa ja lähdin sieltä korun kanssa. Vanhaa lävistystä vain hiukan venytettiin eikä edes tehnyt kipeätä. Killutelkoon nyt siinä. Hah.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Hiukset hyvin, kaikki hyvin?

Kävin kampaajalla tänään. Nyt on päässä uusi, kiiltävä väri ja pehmoisen seksikkäät kiharat. Kampaajalla oli hetki ylimääräistä aikaa, joten hän taikoi minulle näpsäkän kampauksen. Hyvillä mielin menin kampaajalta kuluttamaan aikaa ennen treffejä mieheni kanssa.

Perjantaina on häät, jonne miehelle piti saada puku, joten tarkoituksenamme oli suunnata miehen koulun jälkeen kohti kauppoja. Otin itse varaslähdön ja kävin katsomassa mekkoa - enhän toki halua jäädä mieheni varjoon. Uusilla hiuksilla on muuten melkoinen vaikutus sovituskopissa: Kaikki, siis todellakin kaikki, näyttää hyvältä.

Ostosreissumme oli menestys, mies sai pukunsa, jossa hän näyttää syötävän hyvältä. Ja jos saa sanoa, olen minäkin melkoisen herkullinen omassa asussani. Tätä retostelua täytyy puolustella sillä, että minun täytyykin tuntea itseni muutamaa astetta seksikkäämmäksi, sillä juhlavieraana on eräs ihminen, joka pelkällä läsnäolollaan saa mieleni matalaksi (jopa niin matalaksi, että voisin jättää koko häät väliin). Sihisevän kuuma asu kuitenkin auttaa kummasti asiaa ;)

Niin ja se jumppa, se nyt sitten jäi, kun vielä heikottaa. Harmittaa niin vietävästi, mutta otan ensi viikolla korkoineen takaisin - nyt vaan sitten erikoisen tehokas karkoitusloitsu flunssalle.

tiistai 11. joulukuuta 2007

Opettaja, opettaja!

Miehellä meni tänään saksan koe täysin penkin alle. Mies on on syystäkin siipi maassa ja minulla taas on huono omatunto, sillä tiedän, että olisin voinut olla enemmän avuksi. Paljon enemmän.

Minulla ei vaan riitä kärsivällisyyttä opettaa miehelleni tällaista asiaa, jonka itse osaan. Ja ajatella, molemmat vanhempani ovat opettajia. Suutarin lapsilla ei tosiaankaan ole kenkiä - eikä opettajien lapsi ole synnynnäinen pedagogi.

En ole kuitenkaan ihan toivoton tapaus. Töissä nimittäin on ihan eri asia opastaa ja neuvoa. Herran tähden, olihan viime vuonna edellisessä työpaikassani minun vastuullani kaksi harjoittelijaa eikä heidän harjottelujaksonsa ollut yhtä helvettiä (kai).

Flunssa painaa edelleen. Nuhanenästä on tullut Petteri Punakuono. Töissä olikin tänään melkoisen paha päivä, minua väsytti ja heikotti. Olin siis hurja ja lähdin tuntia aikaisemmin kotiin. Hui! Fiksumpi olisi kai jäänyt kokonaan kotiin (eikä edes suunnittelisi jumppaa huomiselle), mutta minkäs teet, kun ei riitä älliä pitää itsestään parempaa huolta. Työpäivän jälkeen nautitut päiväunet kyllä tekivät todella hyvää ja vielä parempaa teki piristävä keskustelu erään ystävän kanssa. Huomenna siis töihin (suht) uutena ihmisenä ja kaiken varalta mukaan jumppakamat.

Nyt on kaiketi lopeteltava. Viereeni tähän sängylle istahti mies motocross-kypärä päässään, ajolasit silmillä ja hengitellen kuin astmainen Darth Vader. Ei tässä muuten mitään, mutta on vaikea keskittyä, kun tuollainen kouraisee takapuolesta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Kuin sadusta Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Siis ainakin melkein. Lumikkia tosin ei ole näkynyt pitkään aikaan ja kääpiöistäkin ainoastaan Nuhanenä on ilmaantunut paikalle. Yhden omenan söin, mutta se ei jäänyt kurkkuun. Olen sentään nukkunut melkein sata vuotta ja unelmien prinssi toi nenäliinoja.

Yhdeksän tunnin yöunien, kolmen tunnin päiväunien ja tunnin torkahduksen jälkeen jutut on sitten juuri tätä tasoa.

En ole astunut jalallanikaan ulos koko päivänä, edes ikkunaa en ole avannut. Vauhtia tästä päivästä ei kuitenkaan ole puuttunut: Siirryin sängystä (siis yöunilta) suoraan päiväunille sohvalle, sohvalla otettujen unien (2 kpl) jälkeen siirryin takaisin sänkyyn. Se mitä nyt olen jaloitellut, on ollut huteraa ja huojuvaa.

Pirun flunssa. Menen kohta nukkumaan, jos vaikka tällä kertaa heräisin hehkeänä. Tai ainakin ilman nuhaa ja kammottavaa päänsärkyä, muuten niitä kääpiöitä on kohta kahdeksas: Vitutus.

Lisäys: Kun on tällainen olo, sitä hakee lohtua vaikka mistä. Kohteliaisuuksia suoltava ComplimentBot 4000 sopii tähän tarkoitukseen melkoisen hyvin, suosittelen :)

lauantai 8. joulukuuta 2007

Lallin kumaus Tampereella

Tuomaristo ei ole vielä tehnyt päätöstään, joten varmuudella ei voi vielä sanoa naurattiko eilen eniten Lallin kumaus -niminen alkudrinkki viikinkiravintola Haraldissa, Tillikan Kellarissa pelatut parisuhdepelit elikkäs pelien klassikko Kimble ja Parisuhde Peli -lautapeli vai väärään suuntaan virtaava joki. Kokonaisuudessaan eilinen oli hurjan hauska, joten varsinaista huippujuttua on vaikea yksilöidä. (Okei, myönnetään, että Lallin kumaus naurattaa vieläkin. Hih hih hih hih, Lallin kumaus.)

Yllätys ainakin onnistui mainiosti, ja yllätetyn osapuolen ilme hotellin eteiskopissa oli valokuvan arvoinen. Kuvaa tuosta tilanteesta ei kuitenkaan ole, eikä sen puolen oikein muistakaan tilanteista, sillä jostain syystä illan aikana otetut kuvat olivat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä jokainen. Ai miten niin se johtuu kuvaajasta?

Aamuinen olo sai epäilemään paikallisen vesijohtoveden laatua, mutta olo koheni kummasti vesimeloniaamisen ja jatkounien jälkeen. Suuntasimme puolenpäivän aikaan kohti kotia ja tässä sohvalla on maattu nyt muutama tunti enemmän tai vähemmän rikkipoikkipuhkinaisina.

Kiitos mahtavalle seuralle. Kiitos ja anteeksi Haraldin huumorintajuiselle ja kärsiväll(isell)e tarjoilijalle sekä Tillikan Kellarin baarimikolle. Hih hih hih hih, Lallin kumaus.

perjantai 7. joulukuuta 2007

Terve, Tampere!

Kun miehen ohjelmoinnin koe (huokaus, insinöörit, insinööriopiskelijat, huokaus) päättyy yhden tienoilla, suuntaamme kohti Tamperetta ja äärimmäisen hyvää seuraa. Ihanan ystäväpariskuntamme kauniimpi puolisko on autuaan tietämätön siitä, että liitymme heidän seuraansa Tampereella. Huoneet on varattu yksissä tuumin juonittelukumppanin kanssa jo kuukausia sitten.

Miehenikin oli höynäytettävien listalla aina tiistaihin saakka. Yllätys meni pilalle siinä vaiheessa, kun herra muisti tuon ohjelmoinnin kokeen, joka oli ohjelmoitu perjantaille klo 12.00-15.00. Mies ei sitten muistanut/älynnyt/tajunnut, että Tampereella olisi kiva tehdä muutakin kuin vain olla yötä hotellissa, kolmen jälkeen kotoa lähdettyämme olisimme olleet joskus kuuden pintaan perillä. Mies kuitenkin teki ison työn ja suostutteli opiskelutoverinsa ja opettajansa aikaistamaan kokeen, joten pääsemme lähtemään jo puoli kahden bussilla. Vähän parempi.

Tiedossa on siis pikainen pyrähdys Tampereelle ja ohjelmassa on ainakin illallinen Haraldissa, shoppailua ja sitä hyvää seuraa. Jei!

torstai 6. joulukuuta 2007

Uhkaava copy-paste -onnettomuus

Tunnustan, hoidin yhden työasian tässä vapaapäivän kiihkeässä tiimellyksessä. Kiihkeään tiimellykseen on toistaiseksi kuulunut verkkarit, sohva, Smith&Jones -maraton subilta, jäätelöä ja kahdet (!) torkut.

Luonnollisesti olen ollut kiinni elintoimintojani ylläpitävässä laitteessa, siis kannettavassani, ja surffailut ahkerasti netissä. Työkaverin vinkkaama jenkkivastine salakuunteluille eli Overheard in New York on osoittautunut varsinaiseksi kultakaivokseksi. Sarjasta löytyvät vielä Overheard in the Office, Overheard at the Beach ja Overheard Everywhere, joten ei ole paljoa tarvinnut keksiä tekemistä.

Tästä postauksesta löytyneen meat curtains -termin selitys piti käydä varmistamassa Urban Dictionarysta, joten teksti jäi kummittelemaan paste-nappulani taakse. Kun sitten kävin hetki sitten työsähköpostissa tarkastamassa yhden asian ja välittämässä tietoa eteenpäin, sain aikaiseksi jotakuinkin tällaisen viestin:

"X ehdottaa aikatauluksi seuraavaa: meat curtains"

Onneksi en ollut enää ihan pahimmassa torkkujen jälkeisessä pöhnässä ja huomioin virheeni melko pian. Ei kun vaan uudelleen viestiin, josta olin kopioivinani aikatauluehdotuksen ja uusi yritys. Tästä syystä työasioita ei hoideta vapaapäivinä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, makuuhuoneen telkkarista kantautuukin juuri sopivasti Finlandia.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Iso tyttö

Kävin tänään hakemassa influenssarokotuksen. Olihan se otettava, kun työnantaja tarjoaa. Olin erikoisen reipas, sillä piikki ei sattunut lainkaan - siis iso tyttö ;)

Sain luvan mennä jumppaan rokotuksesta huolimatta, mutta työterkkari varoitteli mahdollisesta päänsärystä. "Ei mikään pääsärky minuun pysty, kun ei rokotuskaan sattunut", ajattelin. Tässä sitä nyt kuitenkin maataan reporankana sohvalla mahtipäänsärky seurana. Ei kovin kivaa.

Jumpassa oli kuitenkin kivaa. Kuukauden verran uudella salilla ravanneena voisin jopa rohjeta väittää olevani uudestisyntynyt, siis ainakin kuvainnollisesti. Yhtään ei haittaa se, etten pääse hetihetiheti töistä suoraan sohvalle, vaan jopa odotan jumppaa ja kuntosalia. Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että minua puraisee jumppakärpänen eikä se aiheuta minussa allergiaoireita, olisin väittänyt hulluksi ja nauranut päälle.

Ei naurata enää, ei. Tai tarkemmin ajatellen naurattaa varsin makeasti, koska tämä urheilu tekee niin pirun hyvää. Taidan olla tässäkin mielessä iso tyttö, ja jos se on minusta kiinni, olen pian timmi, kiinteä ja superhyväkuntoinen iso tyttö.

Huolia, murheita

Mitä tehdä, kun sydämeen sattuu toisen huoli ja murheet, muttei voi auttaa? Ei ole sanoja, ei muita keinoja lohduttaa, kuin olla lähellä ja läsnä - vaan kun ei voi.

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Oops!

Tämän H&M:n nettikaupan virheilmoituksen soisi pätevän laajemmaltikin omassa elämässä:

"Oops!
Temporary technical error.
You have not made a mistake. Please try again in a short while."


Viime postauksesta on ehtinyt kulua jo niin pitkä aika, melkein kuukausi, etten käy kertaamaan kaikkia jännitäviä, seksikkäitä ja uskomattomia (yeah right) tapahtumia. Kuitataan vaikka nyt sillä, että kivaa on ollut. Halukkaat voivat kysellä lisää.

Alkanut kuukausi tuo mukanaan kasapäin työkiireitä, pari reissua, yhdet häät ja vielä ainakin yhdet pikkujoulut. Niin ja sen yhden jutun, jota kutsuvat jouluksi.

Toimisikohan Hennesin nettikauppa jo?