maanantai 7. tammikuuta 2008

Miehelläni on toinen

Kolmas, neljäs ja varmaan viideskin. Koko parisuhteemme ajan mieheni on pitänyt kummallista peliä. Olen saanut kestää jatkuvia syrjähyppyjä ja yksinäisyyttä. Eikä siinä vielä kaikki, mies ei tyydy pelkästään pelaamaan pelejään yksin, vaan mukaan vedetään kaveritkin.

Loppuvuoden ja tämän alkukuun suuri suosikki on ollut Fight Night Round 3, jota mies tahkoaa parhaillaan pleikkarilla. Pleikkarilla, joka muuten ostettiin aikoinaan minun opintolainallani. Mies tahkosi samaa peliä myös silloin kun tulin kotiin töistä. Ihan syystä pistin imuroimaan. Viime viikolla tullessani kotiin keskiviikkona, torstaina ja perjantaina, kotonani ei ollut vain yksi vaan kaksi miestä pelaamassa mielipuolisten huutojen (miehet) ja kamalan musiikin (peli) säestämänä. Olen naimisissa pelihirmun kanssa.

"Pelaaminen rentouttaa", sanoo mieheni, joten sallin hänelle harrastuksensa. Ei kuitenkaan liene vaikeaa arvata, etten itse niin kovin pelaamisesta perusta. En osaa ajaa, tapella, tasohypellä tai kehitellä kummallisia strategioita. Peliohjaimet tuntuvat käsiini kummallisilta ja niiden käsittely on mielestäni hankalaa, peleistä nyt puhumattakaan. Ainoa peli, josta olen hiukan innostunut on Buzz-tietovisa, mutta koko pelin henki on aivan erilainen. Se ei sulje käyttäjäänsä kuoreen, josta kilpikonnakin olisi kateellinen.

Aikaisempien vuosien suosikkeja ovat olleet mm. Championship Manager (vai oliko se Football Manager), Rome Total War, Medeival Total War, IL2-Sturmovik. Kaikki koukuttavia, kaikki aikaavieviä ja kaikki äärimmäisen ärsyttäviä. Joskus tyydyn kohtalooni, melko usein kuitenkin ilmaisen kantani. Väittäkää vaan julmaksi, mutta ei ole ihme, että mies ei ole saanut kinuamaansa Guitar Heroa. Välillä sitä kun tuntee jäävänsä pikselipelleille ja peliohjaimille kakkoseksi. Tai kolmoseksi, neloseksi, joskus jopa vitoseksi.

2 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Meilläkin on kausia miehellä, jolloin joku tietty peli vaan vetää mukanaan niin, että tahtoo muut asiat jäädä. Remonttiaikana esimerkiksi täytyy pitää koneet kiinni kokonaan. =o) Nyt on sitten keksinyt itse ruveta pelejä rakentamaan, otain vanhoja commodoren pelejä esimerkiksi, PC:lle. Huh! Siinä vasta saa aikaa kulumaan. Ja sitten on hämmästynyt kovin, kun kertoo, kuinka pitkällä on ja minua ei kiinnosta pätkääkään... Auvoista yhteiselämää odotellessa. =oD

Tiny kirjoitti...

Minäkään en ole kauheasti noihin peleihin itse innostunut, mutta joskus on ihan hauska katsoa, kun toinen pelaa... Onneksi ei kovin useasti tartte. =) Sinulle olisi blogissani pieni huomionosoitus kiitokseksi hauskoista jutuista...