lauantai 19. tammikuuta 2008

Paperia!

Mies on taas viettämässä iltaa kaverinsa kanssa. Kuten oli viime viikonloppuna kahtena päivänä ja sitä edellisenä ja taisi muuten olla sitäkin edeltävänä viikonloppuna. Olen taas kotona yksin.

Huomasin hyvin konkreettisen esimerkin kautta, kuinka kurjaa onkaan olla kotona yksin, sillä vessakäynnillä loppui paperi. Tai paperi loppui käydessäni vessassa edellisen kerran ja olin ajatellut vieväni vessaan uuden rullan samalla sekunilla. Taisi unohtua. Eipä ollut ketään kenelle huutaa "paperia", joten jouduin olemaan luova. Ei nyt siitä sen enempää, mutta tapaus ei ollut ensimmäinen laatuaan ja se sai mieleeni erään keskustelun työkavereiden kanssa tarjoilukeikalla.

Ystäväni, työkaverini, jonka nimen etuliitteenä käytän sanaa unelma, koska hän on vaan niin mielettömän upea ja ihana tyyppi, kertoi pitävänsä kotona aina mieletöntä vessapaperiarsenaalia. Hänen mielestään kamalinta maailmassa olisi (siis ilmiselviä kamaluuksia lukuun ottamatta) vessapaperin ja Pepsi Maxin loppuminen, joten hän pitää kotonaan valtavaa varastoa kummastakin hyödykkeestä.

Toinen työkaverini taas kertoi vessapaperin loputtua käyttävänsä kotoaan kaikki mahdolliset servietit ja lautasliinat siihen tarkoitukseen, mihin nyt yleensä vessapaperia käytetään ennen kuin vääntäytyy kauppaan.

Kyllä, me keskustelemme juuri näistä asioista tarjoilukeikoilla. Itse asiassa me keskustelemme myös monista, monista muista kummallisista aiheista, jotka eivät edes tässä yhteydessä ole painokelpoisia. Juuri sen takia jaksamme hymyillä mielenterveytemme järkkymättä myös niille asiakkaille, jotka ovat olevinaan niin maan perkeleen nokkelia puketuessaan pöytäliinaan. Enpä muuten olekaan ollut tarjoilukeikalla sitten syksyn, pitäisiköhän sitä taas käydä shokkihoitamassa itseään?

Itse olen jotain näiden kahden ääripään väliltä. Kaupasta tarttuu useinkin se jättipakkaus Serlaa, mutta niiden rullien säilöminen pieneen vessaamme on hankalaa, joten paperi uupuu vessasta usein, vaikka se ei taloudesta olisikaan loppu. Meillä siis kuuluukin tuon tuosta kutsuhuuto "paperia". Vessapaperin loputtua ihan oikeasti ja kokonaan voin ihan kevyesti siirtyä talouspaperiin, jota myöskin ostetaan mittavat määrät, mutta jota käytetään huomattavasti vähemmän. Mies vaan tuntuu motkottavan asiasta (kyllä, käytin sanaa tuntuu, sillä eiväthän miehet motkota), joten loppujen lopuksi sitä ollaan taas sivistyksen parissa ja käytetään vessapaperia.

Tältä illalta tilanne on kuitenkin onneksi jo korjattu. Vessassa on ihan oikeata vessapaperia. Peräti kaksi rullaa! Kyllä nyt kelpaa. Kun vaan mieskin nyt tulisi kotiin, niin ei tarvitsisi pohtia tällaisia naurettavuuksia :D

1 kommentti:

Minz kirjoitti...

Täähä taas kirvotti nauruhermoi ja se oliki kovin tervetullutta täs. Kiitos! Pit lisät oma postaus samast aiheest. Siäl om myäs piän vinkki vessapapereire säilyttämisee piänis tilois. =oD