tiistai 15. tammikuuta 2008

Synttäreiltä vuodepotilaaksi

Päivän aikana lähetetyt työsähköpostit: 20
Päivän aikana luetut työsähköpostit: 28
Päivän aikana hoidetut työasiat: 2,5
Päivän korkein kuumelukema: 38,0
Päivän aikana nautittu ravinto, jos sitä nyt voi ravinnoksi kutsua: kaksi cocktailkurkkua, banaani, särkylääkettä. vettä, vettä, vettä, jaffaa, kourallinen sipsejä (täytyyhän sitä suolatasapaino saada kuntoon), mukillinen teetä ja vettä

Listastahan käy siis selvästi ilmi, että täällä ollaan kipeänä, vaikkakin jo parantumaan päin.

Viime lauantaina vietettiin hyvän ystävän syntymäpäiviä pienehköllä porukalla. Kävimme alkuillasta syömässä, jatkoimme laulamaan karaokeen (vain yhden kappaleen) ja sitten matkasimme korkkaamaan uuden sedulan. Ilta oli hurjan hauska ja olin kotosalla vasta vähän ennen neljää. Aamulla. Poikkeuksellisen hurjaa meikäläiselle :) Sunnuntai menikin sitten nukkuessa ja siivotessa.

Maanantaina menin taas reippaana tyttönä heti aamusta spinningiin, mutta aamun puhti hiipui nopeasti. Olin melko väsynyt koko päivän ja iltapäivää kohden oloni vain paheni, joten lähdin töistä huimat 20 minuuttia aikaisemmin. Kotiin tultuani romahdin. Sen enempää ruumiintoimintoja kuvailematta voin kertoa molempien päiden olleen kovassa käytössä. Kuume nousi (ellei ollut noussut jo päivän aikana) mukaviin lukemiin eikä mikään enää pysynyt sisällä.

Kurjuuden kolmio, siis sänky, vati ja vessa, tuli valitettavan tutuksi. Eikä nyt sitten tarvitsekaan ihan vähään aikaan valitella miehistä, jotka eivät osaa sairastaa tyylikkäästi, sillä omasta käytöksestäni oli kaikki tyyli karissut ensimmäiselle vessareissulle. Muutakin on karissut, nimittäin kiloja kokonaiset kolme, mutta nehän tulevat takaisin kovaa vauhtia, kun tästä tokenen (turhamaisuuttani olen kuitenkin ihaillut erikoisen alhaisia lukemia).

Jossain vaiheessa (kuumehourailuja?) tuli mieleeni kysyä lauantaisen porukan vointia. Eräs ystävistämme tuli juhliin poikansa kanssa, joka oli oksennellut aikaisemmin päivällä. Juttu oli parin tekstiviestin ja Facebook-postauksen jälkeen selvä, kaikilla oli sama tauti.

Tänään olin luonnollisesti poissa töistä. En tosin voinut jättää kokonaan työhommia mielestäni, siksipä nuo kaikki työviestitkin. Muuten tänään on ollut jo hiukan parempi päivä, olen saanut syötyäkin jotain (kts. yllä) ja lämpö on hurjimmista luvuista laskenut jo ihan normaaliksi. Mies on urhoollisesti pitänyt minusta huolta, vaikka olen ollut karmea ilmestys.

Huominen työpäivä on vielä arvoitus. Hommaa kyllä riittäisi, ihan ruuhkaksi asti, mutten millään haluaisi tartuttaa työkavereita. Tauti oli ilmesen ärhäkkää sorttia, sillä meistä sairastuneista vain pari oli kunnolla tekemisissä pienen suloisen tautipesäkkeen kanssa. Huomisen kuumelukemat kertovat sitten vähän enemmän.

Ei kommentteja: