sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Hurraa, remontti on ohi!

Sitähän tuntee itsensä ihan ihmiseksi, kun on toimiva vessa, suihku ja pyykinpesukone (kuivaajasta nyt puhumattakaan). Remontti on siis onnellisesti saatu päätökseen. Putkimies tervehtyi sopivasti hommin ja olemme nauttineet uudesta kylppäristämme jo yli kaksi viikkoa. Ihanaa! (Listat tietty on vielä laittamatta, samoin eteisen seinä odottaa korjausta. Pikkujuttuja tässä vaiheessa.)

Pari viikkoa on mennyt mukavasti siivoillessa, pyykätessä ja sisustaessa. Tietokoneella on hoidettu vain välttämättömin, kuten pankkiasiat, blogien lukeminen ja Perez Hilton. Oman blogin päivittäminen on ollut mielessä montakin kertaa, mutta jostain syystä en ole vähään aikaan jaksanut kirjoitella. Kuntosalilla ja jumpassa olen kuitenkin edelleen käynyt ahkerasti. Kummasti se kunto vaan kasvaa ihan huomaamatta.

En ole vielä saanut aikaiseksi hyvää kuvaa kylppärin uudesta ulkoasusta. Kuvat ajalta ennen remonttia ovat jossain kansiossa tietokoneen uumenissa, joten säästelen ennen ja jälkeen -postausta vielä hetken. Ihana kylppäristä kuitenkin tuli, sen voin vannoa!

Lohdutukseksi alla kuva uuden ilmeen saaneesta eteisestä. Roudasin makuuhuoneen lipaston eteiseen ja eteisen kaapin makuuhuoneeseen. Tulipahan paljon valoa! Mies kiinnitti valokuvahyllyt seinään vain yhden kiukkukohtauksen jälkeen - edistystä. Ihanat tulppaanit ovat mieheltä, ei tosin omalta mieheltäni - tietenkään. Keskiviikkona 19. päivä tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassani ja ihana esimieheni muisti minua kukilla.

Keräsin noille tauluhyllyille pari tärkeintä kuvaa. Alahyllyllä on kummisetäni ottama kuva isästäni verstaallaan. Tuossa kuvassa on aivan mielettömän ihana tunnelma. Kukkien takana piiloteleva koirapatsas on siskoni tekemä ja se esittää viisi vuotta sitten kuollutta Ami-koiraani. Ylähyllyllä on perhepotretti, jossa ovat vanhempani ja sisareni sekä tietenkin minä itse. Kuva ei ole ihan tavallinen pönötyskuva, sillä kaikki nauramme ääneen eikä kukaan oikein katso suoraan kameraan. Tyypillistä meitä. Keskellä on hääkuvamme Tammisaaren maistraatin parkkipaikalta. Tyypillistä meitä.

Töistä puhuen. Aikani nykyisessä työpaikassani jatkuu vielä. Alkukuun haastattelu meni mainiosti, mutta tehtävässä ei olisi minulle tarpeeksi haasteita. Paikkana ja talona, tuo uusi paikka olisi kiinnostanut luonnollisesti todella paljon, mutta näin on parempi. Pidän työpaikastani valtavasti, ihmiset ympärilläni ovat ihania ja toiveeni uusista haasteista on toivottavasti kuultu ja otetaan huomioon.

Otetaan tähän nyt sitten kaikki uutiset. Oheinen a-kirjain koristaa ensi kuun alusta olkapäätäni.

3 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Onnea rempan johdosta! Eteinen näyttää ainakin todella ihkulta!

Sitten pieni kaino kysymys: kuka saa tuon A-kirjaimen kätöseesi kaivertaa....?

Aimo annos kirjoitti...

Aimo ja anatomian alkeet. Siis ei olkapäähän vaan tarkalleen ottaen lapaluuhun, selkäpuolelle, mutta jotenkin se on mulle olkaa. Kai. Juhaa kävin kyselemässä, mutta aikataulut ei osuneet yksiin, menen klinikalle Teemun tuoliin. Oletko omaasi tyytyväinen?

Kirsikka kirjoitti...

Ööh... tuli joku errori ja eka kommentti ei kai tullut perille. Kai?

Mutta sitä siis änkytin, että olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, ei ole ihmeemmin haalistunut tms. Vaikka toisaalta oman nilkan ulkosyrjän lähempi tarkastelu menee jo korkeamman asteen akrobatian puolelle. Kokeile vaikka.

Harmi ettet saanut Juhaa. Noh, toivotaan että Teemukin on jees. ;)