torstai 3. huhtikuuta 2008

Aimo-tädin ikäkriisi

Olenko koskaan kertonut olevani iltatähti? En kovin kirkas, mutta tähti kuitenkin. Minulla ja siskoillani on 13 ja 17 vuotta ikäeroa. On selvää, että kahdella siskollani on jo lapsia (hitto, onhan vuotta vanhemmalla serkullanikin kuusi lasta), tarkalleen ottaen siskoillani on yhteensä viisi lasta. Vanhin lapsista täyttää lauantaina 18 vuotta, siis herran tähden 18 vuotta.

Itse juhlin omia synttäreitäni myöhemmin tässä kuussa, joten vanheneminen on joka tapauksessa ajankohtainen ja väistämätön tosiasia. Olen jo hyvän tovin ehtinyt (ikä)kriiseillä tätä asiaa ja mieskin on jo kyllästynyt valitukseen (sekä täysin virheellisesti uumoillut tatuointiajatuksen saaneen alkunsa tästä kriisistä).

Nyt kuitenkin on todettava, että minusta on oikeastaan ihan kiva olla tämän ikäinen. En haluaisikaan olla epävarma ja aivan liian hoikka 18-vuotias. Minusta on paljon hauskempaa olla epävarma ja sopivalla tavalla runsas 26-vuotias.

Krapulat tosin ovat pahempia kuin koskaan. Viime lauantaina olin ihanan ystäväni kanssa ulkona. Söimme hyvin, joimme huolellisesti ja puhuimme itsemme väsyksiin. Teki hurjan hyvää. Seuraavana aamuna tosin tunsin juhlineeni. Huoh.

2 kommenttia:

Maissi kirjoitti...

eikä vaan seuraavana aamuna vaan koko seuraavan päivän ja mahdollisesti vielä sitä seuraavana aamuna! aaargh. ihan oikeesti nyt on tullut jarru päälle...

Kirsikka kirjoitti...

Oih! Mehän ollaan ihan samixii!1!!111!!

Meilläkin on systerin kaa 17 vuotta hajurakoa. (Viime syksyyn asti tosin luulin, että sitä on vain 16 vuotta, mutta sitten systerin bestis "Juoppo-Aulikki" paljasti karun totuuden... Itsehän en sitä näiden kahdenkymmenkahdek... kahdenkymmenviiden vuoden aikana ole osannut laskea)