tiistai 29. huhtikuuta 2008

Vali vali

Varoitus! Tämä teksti sisältää neitimäistä valitusta.

Venäläiset yhteistyökumppanit tulla tupsahtivat yllättäen Suomeen käymään. Mikäs siinä, ainahan sitä kelpaa palaveerata, vaikka parin päivän varoitusajalla. Projektin päätös ja loppuseminaari lähestyvät, joten juttua kyllä rittää. Kahden perättäisen lyhyen työviikon takia kalenterini on tosin melkolailla täynnä.

Palaverimme jälkeen venäläiset ilmoittavat haluavansa nähdä loppuseminaarivieraiden mahdollisia majoituspaikkoja lähiympäristössä. He ovat keksineet omia kohteita: paikka A sijaitsee noin 30 kilometrin, paikka B noin kymmenen kilometrin ja paikka C parin kilometrin päässä keskustasta. Minulla painaa päälle lounas ja seuraava sovittu palaveri, mutta ei siinä mitään, lasken ehtiväni heidän kanssaan ainakin yhteen kohteeseen. Yhteenkään paikkaan en ole ehtinyt ilmoittaa tulostamme, yksikään paikka ei ole antanut tarjoustaan majoituksesta, sillä olin pyytänyt tarjoukset keskustahotelleista. Ei siinäkään mitään, pikainen soitto kuhunkin paikkaan: paikassa A ollaan kiireisiä, joten vierailu ei (onneksi) onnistu, paikka B on melkein täynnä haluamaamme aikaan, mutta sopii tulla käymään, vaikkei kukaan ehdikään esitellä paikkoja, paikka C on täynnä eikä kukaan ehdi esitellä tiloja.

Saan suostutella venäläiset yhteistyökumppanit jättämään paikan A laskuista, järjetöntä sinne olisikin ollut tunkea. Paikat B ja C pitää heidän mielestään kuitenkin ehdottomasti katsastaa. Autoahan meillä ei ole käytössämme, joten taksi on ainoa mahdollisuutemme. Eikun taksiin ja paikkaan B (joka tässä vaiheessa olisi paikka A, mutta selvyyden vuoksi kuitenkin edelleen paikka B). Meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja kerrotaan kivasta (?) mökkimajoituksesta, johon saamme ilomielin tutustua omatoimisesti. Kas, tuossa on avain ja tässä kartta. Yksi reitti oikaiseekin kätevästi laskettelurinteen läpi, toinen on kolme kertaa pidempi. Tässä vaiheessa vilkaisen kenkiäni. Sellaisia kauniita vaaleita sling back -korkkareita. Yhdellä venäläisellä partnerilla on kaulassaan Nikonin digijärkkäri ja jalassaan Niken lenkkarit. Voi helvetti. Tulos: kipeä varvas, tuhoutunut korko, paljon valokuvia ja tyytyväinen venäläinen.

Paikkaan C hurautamme tunnin vierailun jälkeen. Tässä vaiheessa varpaani on jo todella kipeä ja minua kyrsii kenkien kohtalo aivan mielettömästi. Kukaan ei ole meitä vastassa, joten yritän kertoa paikasta parhaani mukaan. Lenkkarijalkainen venäläinen partneri ottaa innokkaasti kuvia ja toinen esittää kiinnostunutta. Tulos: Tyytyväinen venäläinen ja paljon valokuvia, joissa minulla on väkinäinen hymy. Tilaan taksin kymmenen minuutin visiitin jälkeen. Palaamme takaisin hotellille, hyvästelen venäläiset ja minulla on kymmenen minuuttia aikaa syödä lounaani ennen seuraavaa palaveria.

Kahden tunnin poissaolosta huolimatta saan kuin saankin kaikki hommat tehtyä kunnialla ja selviän jopa lounaastakin ennätysajassa. Jumpassa varvasta vihloo hiukan ja kotona huomaan isovarpaan kynnen repsottavan ilkeästi. Seuraavaan palaveriin pakkaan lenkkarit.

Ei kommentteja: