keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Iiih, ihanaa!

Kuka näitä nuoria naisia oikein tekee? Siis näitä, jotka reagoivat kaikkeen iihihanaan kiljuen korkeuksilla, jotka vain koirat kuulevat. Erehdyin avaamaan telkkarin Unelmien poikamiehen aikaan. Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisi kanava vaihtunut saman tien. Rikkipuhkipoikkinaisena (naisena) sitä vaan on piirun verran laiskempi reagoimaan, joten jäin tuijottamaan tätä Amerikan lahjaa televisiokansallemme. Kyllä on taas nainen naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Tämän päivän jumpasta selvittyäni kipittelin kotiin ja väänsin herkullisen kana-ceasar -salaatin. Olin käynyt kaupassa ennen jumppaa ja kanahyllyllä (okei lihahyllyllä) seisoessani puntaroin pitkään kanavalintaa. Vaihtoehtona oli 300 grammaa Poutun filesuikaleita hintaan 1,99 euroa ja kilpailijan vastaava hintaan 3,98. Just. Syykin hintaeroon löytyi lihan alkuperämaasta. Brassikana oli tuon hurjat kaksi euroa kotimaista lajitoveriaan halvempi. Totesin, että brasilialainen liha on varmasti ihan yhtä hyvää ja se ainakin tekee hyvää lompakolleni. Jokin on kyllä pielessä, kun maapallon toiselta puolelta roudattu liha maksaa enemmän kuin Jussi-maajussin kasvattama tipu. Kumma juttu.

Kuntosalilla siirrytään ensi viikosta kesälukujärjestykseen. Tammikuusta lähtien olen tahkonut samoilla tunneilla ja nyt pitäisi ottaa uusi rytmi elämään. Jotenkin kummasti tuntuu haikealta, kun ohjaajat huikkaavat hyvästit kesän ajaksi. Turhaa en kuitenkaan ole salilla tossunpohjia kuluttanut. Olen iloinen huomatessani jotain edistystä tapahtuneen siitä kun aloitin salilla lokakuussa. Jaksan enemmän ja pidempään, yhä isommat painot nousevat melkein kuin leikiten. Vartalossanikin on tapahtunut selkeä muutos. Ryhtini on parantunut, lihakset erottuvat paremmin ja vaikka kiloja ei olekaan karissut, olen kaikin puolin kiinteämpi. Olen pitkästä aikaa tyytyväinen ulkomuotooni. Hiukan surumielisenä ja turhamaisena muistelen ainoastaan rintojani sen 20 kiloa sitten ;)

Yläkerran naapurit ovat taas antaneet kuulua. Jos postaus alkoi ihmetellessä nuoria naisia, niin eipä nuoret miehet yhtään sen parempia ole. Aivan kuin yläpuolellamme asustaisi kolmen (vai onko se neljän) miehen sijasta norsulauma. Siis huonosta musiikista pitävä norsulauma. Lienee tarpeetonta vuodattaa, että musiikkia on taas soiteltu kovaa ja korkealta kellonajasta riippumatta, minkä lisäksi pojat tömistelevät kuin viimeistä päivää. Tänään tosin jäin jumpasta kotiuduttuani mielenkiinnolla kuuntelemaan musiikkivalintaa. Yläkerrassa nimittäin soi Leona Lewisin Bleeding love. Se jos mikä kelpaa minullekin. Teki mieli käydä kiittämässä, mutta olisivat kaiketi ottaneet sen kettuiluna.

1 kommentti:

Minz kirjoitti...

Pätkän verran tuli tuijoteltua tuota Unelmien poikamiestä, kun digiboxi päätti, että mikään muu kanava yksinkertaisesti ei näy... Sehän se meillä näitä kanavavalintoja on tehnyt meidän puolestamme jo vähän aikaa. Pikkuhiljaa alkaa ottaa pattiin.