sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Musiikkia sunnuntain ratoksi

Tump tump jump jump tum tu tu tum tum jump jump tump tump

On se niin mukavaa, kun on ajattelevaiset naapurit. Mistähän yläkerran nuoriso tiesi, että juuri tätä kaipasin tähän päivään? Tulin eiliseltä keikalta puoli kahdentoista jälkeen kotiin ja yläkerran bileet olivat silloin jo käynnissä. Kuuntelin musiikkia, pullojen kilinää, kiroilua ja huutamista yhteen saakka, jolloin marssin naapurien oven taakse ja pyysin heitä olemaan hiljempaa. Nuori jannu oli kohtelias (ja aivan tolkuttomassa humalassa), jopa niin kohtelias, että kutsui mukaan juhliin. No en nyt sitten kuitenkaan mennyt. Yllättävää.

Mökä ei loppunut pyynnöstäni huolimatta, joten minulle tuli uni ainoastaan korvatulppien avulla. Tältä päivältä naapurit aloittivat juhlimisen Tanssi tähtien kanssa -finaalin jälkeen. Oikein mukavaa. Minut saa muuten todella iloiseksi myös se, että juuri nämä naapurit tekivät remonttiaan yötä päivää, maanantaista sunnuntaihin kuukausitolkulla kuin Iisakin kirkkoa konsanaan.

Tump tump tum tu tu tum tum jump jump tump tump vit tu tump

Mieskin on taas vaihteen vuoksi aiheuttanut harmia. Sovimme anopin käydessä eilen, että menisimme heille juhlistamaan äitienpäivää. Mies lupasi ja vannoi katsoa juhlivansa kavereidensa kanssa lauantaita siten, ettei seuravan päivän ajokunto kärsi. Just. Kävi muuten sitten ihan samalla tavalla kuin synttäreinäni. Tällä kertaa mies ei tosin tullut edes kotiin, joten en päässyt liimaamaan miehen rintaan post it -lappua. Synttäripäivänäni mies heräsi sohvalta rinnassaan lappuni, jossa luki "kiitti vitusti". Oli kuulemma ollut melkoisen miehekäs teko, joka oli saanut juhlijankin mietteliääksi. Jopa mieheni kaverit olivat kehuneet tempaustani, jonka olisi voinut lähettää passive-aggressivenotes.com -sivuille.

Nyt kun päästiin puhumaan miehen kavereista, en voi olla mainitsematta eilistä ärtymyksen aihetta. Eilen kotiuduttuani puhuin mieheni kanssa puhelimessa, kyselin kuulumisia ja illan sujumista. Hyvin oli mennyt ja kivaa oli ollut, vielä siinä vaiheessa oli äitienpäiväkin mielessä. Puhelun aikana kuitenkin menetin viimeisenkin rippeen kärsivällisyydestä miehen idioottikaveria kohtaan. Tämä röyhkeä, töykeä ja moukkamainen tyyppi on käyttäytynyt minua kohtaan aina todella epäkunnioittavasti, mutta eilisen puhelun aikana hänen huutamansa kommentit saivat käpyni (onneksi ei sentään häpyni) palamaan. Eihän minun nyt tarvitse ihan mitä tahansa skeidaa sietää tuollaisilta törkymöykyiltä. Mies pistäköön kaverinsa kuriin tai sitten suksikoon kuuseen molemmat. Hitto. Sama kaveri oli muuten ominut miehen edellisellä saunareissulla unohtaman paidan eikä suostunut palauttamaan sitä. Oli jopa mennyt omaa äitiään moikkaamaan tänään kyseinen paita päällä. Pikkujuttuja, voisi joku kuitata, mutta minusta tuo on jo törkeää.

2 kommenttia:

Minz kirjoitti...

No, voi helvata! Mulla menee aina pinna - ja isosti! - kun jotain mennään lupaamaan ja sitten siitä ei pidetäkään kiinni. Ja varsinkin, jos moista on sattunut ennenkin ja siitä on toiselle ilmaissut, ettei paina suoraan villaisella. Kiukku nousee jo sun puolesta täällä...

Jollei "yritys" riitä, ei pitäisi sitten luvatakaan, niin pystyy itse tekemään muita suunnitelmia. Ja, kele, vaikka tarvittaessa ilman sitä miehenretaletta. Minä olen monesti käynyt anoppilassakin yksin lasten kanssa, kun isäntä on jäänyt kotiin selvittämään päätänsä. Mieluummin niin kuin vetelee mukanaan kiviriippaa, josta kaikki näkee kilometrien päähän, ettei toivoisi mitään muuta kuin olla jossain muualla...

Ja kunhan ollaan päästy kotiin ja mies selvinnyt, niin alkaakin sen päiväinen tunteiden selvittely... Minä kun en pysty nukkumaan lainkaan, jollei ole asiat kunnossa. Minkä on mieskin jo tämän kohta 20 vuoden aikana kyllä oppinut tietämään.

Hyvä, että sentään on jotain positiivistakin tapahtunut. Se on kiva! Elämässä ehkä ne kivat asiat tuntuvat vielä kivammilta, kun välillä jotain ikävämpääkin sattuu. Siis ehkä! Siinä tilanteessahan sitä ei kyllä taatusti huomaa.

Tsemppiä!

Aimo annos kirjoitti...

Kiitos tsemppauksesta :) Niinhän se on, sovituista asioista on pidettävä kiinni. Onneksi mieheni osaa hävetä töppäilyjään ja tietää tehneensä väärin. Kun ei vaan tulisi tavaksi.