torstai 8. toukokuuta 2008

Remontti ja kehittävää keskustelua, all in a day's work

Seli seli: Jumppaan tuli niin kiire, että lappu jäi kiikuttamatta jätekatokseen. Vien sen huomenna. Elämme ilmeisesti hyvin jännittäviä aikoja, kun ainoa kirjoittamisen arvoinen asia elämässäni on tulikivenkatkuinen viesti jätteiden lajittelusta, jota en edes saa vietyä paikoilleen. Noo, onhan tässä ihan oikeasti kaikenlaista, kuten mummun huono kunto. Sieltä suunnalta ei ole kuulunut mitään uutta. Hyväksyttävä se kuitenkin on, että mummua ei kohta enää ole, se on vain ajan kysymys.

Työkiireet ovat aavistuksen verran hellittäneet, vaikka vielä muutama homma pitäisi tehdä pikapikaa. Töissä vaan on keskittyminen tätä nykyä melko hankalaa, sillä kiinteistön laajamittainen remontti alkoi viikko pari sitten. Talossa lappaa työmiestä ja urakoitsijaa. Melu on lähes loputon: ylhäällä, alhaalla ja sivulla metelöidään, porataan, piikataan ja porataan vielä lisää. Itse remontti ei ulotu kerrokseemme, paitsi juuri sen huoneen osalta, jossa vietän päivittäin kahdeksan tuntia (oikeasti 7,5) elämästäni. Onneksi naapurimme remontti on loppunut, ettei samaa skeidaa tarvitse sietää kotonakin, se olisi jo aivan liikaa.

Huvittuneena olen seurannut, kuinka työmaamelun takia kaikki keskustelut käydään normaalia suuremmalla äänenvoimakkuudella. Ainakin aluksi. Tänään minulla oli kehityskeskustelun toinen osa, jonka alkua säesti kilke ja pauke. Hiukan kävi hymyilyttämään, kun esimies kommentoi kehitystäni työtehtävissäni melkein huutaen. Jostain kumman syystä taustameluun kuitenkin tottuu, joten keskustelukumppanieni äänenvoimakkuuskin laski kehityskeskustelun edetessä.

Kehityskeskustelu meni mainiosti, oikeastaan paremmin kuin kuvittelin. Oli mukava kuulla kehuja - ja vielä ihan oikeasta asiasta, jos nyt näin saan hiukan kehua retostella. Tähän kiireeseen tekee kyllä hyvää saada myönteistä palautetta. Olen todella tykännyt työpaikastani, enkä enää edes voi sanoa työpaikkaa uudeksi, sillä aloitin jo yli vuosi sitten tehtävässäni. Kehityskeskustelun päätteeksi keskusteltiin vaikeastakin asiasta, mutta sen osalta kaikki meni kuitenkin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen työpäivään ja tynkäviikoloppuun.

Viikonloppua lyhentää siskoni keikka lauantaina, kyseessä taitaa valitettavasti olla parin viikon takaisen keikan toisinto. Ei sisällöltään, vaan pituudeltaan. Käteen jää siis se noin kolmekymmentä euroa, huoh. Kyllä taas kiukuttaa veroehdotuksen korjaaminen matkakulujen osalta, omavastuu 500 euroa on kohdallani aivan naurettava. Se yli kun pääsen kitkutellen, jos pääsen, ei paljoa jää enää korvattavaa. Sivutulojen ollessa kyseessä, pitäisi omavastuuosuuden olla pienempi.

Ei kommentteja: