keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Valoa elämään ja piiip

Sunnuntaina vessassa pimeni. Vessan uusi valaisin, jonka lasi halkesi ensimmäisellä käytöllä oli lamppujen kanssa yhtä onneton. Polttimot kestivät sen noin kaksi kuukautta. Vaude! Mistäs nyt sunnuntaina saat uuden lampun vessaan, kun polttimo on sellainen hassu - siis ei mikään tavallinen hehkulamppu. Miestä pyysin maanantaina työreissuun lähtiessäni vaihtamaan lampun, tekemään edes sen. Enpä oikein itsekään voinut uskoa silmiäni, kun tulin kotiin ja huomasin miehen vaihtaneen lampun. Edistystä! Tai sitten miehenikin mielestä on vastenmielistä käydä pimeässä vessassa. Kotiin oli kyllä muutenkin kiva tulla :)

Kotiinpaluusta tekee vähemmän miellyttävän ketkäs muutkaan kuin yläkerran naapurit. Sama jumputitumputijumputus alkoi taas yhdeksän aikaan. Sovimme miehen kanssa, että kuuntelemme ja katselemme touhua jonkun aikaa, jos tilanne ei muutu, ilmoitamme isännöitsijälle.

Työreissussa oli yllättävän kivaa, en oikein tiennyt mitä odottaa, kun viime vuonna vastaava tilaisuus meni enimmäkseen hämmästellessä. Tapasin niin tuttuja kuin uusia tuttavuuksiakin. Oli hauska huomata, että tuosta porukasta löytyy jo tuttuja kasvoja ja sellaisia, joiden kanssa on ehtinyt tehdä yhteistyötä. Ammatillisessa mielessä oli hyvä verkottua ja nähdä samaa työtä tekeviä, samojen asioiden kanssa painiskelevia sekä vaihtaa ajatuksia. Jännää oli myös olla entisten työkavereiden asiakkaana. Hyvin te veditte, mimmit! Iltaohjelmaakin oli ihan tarpeeksi, maanantaina jopa omasta takaa. Piipahdin ystävän synttäreillä, vaikka hetken aikaa olin illalla ajatellut jääväni hotellihuoneeseen lukemaan. Hyvä etten jäänyt.

Hotellihuoneen kanssa meinasi tosin käydä huonosti. Ensimmäinen yö meni heräillessä melkein tunnin välein. Huoneeni oli aivan hissin vieressä ja joka kerta hissin tullessa kerrokseen, kuului kova merkkiääni. Piiiip. PIIIIIIIP. Voi piip. Kyselin tiistaina mahdollisuutta vaihtaa huonetta. Valitettavasti hotelli oli täynnä, joten heillä oli tarjota ainoastaan minisviitti. Ei paha. Tiistain ohjelman jälkeen lojuin kylpyammessa kuunnellen musiikkia. Ei paha ollenkaan.

1 kommentti:

Minz kirjoitti...

Se om muute yks paikka, mist meilläki isäntä saa vaihrettuu itte palaneen polttimon tilal uure: vessa. Muual saa ol sit palanu vaiks hamaan tulevaisuuteen, eikä haittaa mittää. Joskus o löhönny soffal, ku mä vaihra kiikkuen tualim pääl olkkarin lampun polttimoi ja sanonuv vaa, et kyl vaa pahhaa tekkee kattoo sun heilumist ton kiikkerän tualim pääl, muttei ol siltikää mittää asian hyväks tehny. Hän on niim pitkäki, et ylettyis ilma mittää apuvälineit polttimot vaihtamaha... Mukku ei.