perjantai 6. kesäkuuta 2008

Aliquando insanire iucundum est*

Moi, mä olen Aimo, surkea kotihommissa. Olen nöyränä vihdoin joutunut tunnustamaan omat heikkouteni taloudenhoidon saralla. Pakkohan se on, kun kerta, päivä ja viikko toisensa jälkeen tuskailen samojen asioiden kanssa. Pyykkiä kyllä tulee pestyä, mutta puhtaat vaatteet eivät löydä tietään kaappeihin. Tavarakasat kasvavat, vaikka kuinka yritän niitä välttää. Miehen työhuone täyttyy tavarasta nopeammin kuin kirpputorin välivarasto. Imuroidakin pitäisi. Ja ne ikkunat, kuka nekin pesisi? Ei kai tässä kovin kauan menisi, kun vaan ryhtyisi hommaan, mutta paljon mielummin painan hiki päässä jumpassa tai löhöän koneella kuin siivoan. Huvittavinta tässä on se, että asuntomme olisi taatusti tällä hetkellä siisti, jos meille olisi tullut viikonloppuna vieraita. Olisin eilen siivonnut paniikin vallassa miehelle äyskien ja kämppä olisi loistanut puhtauttaan.

Toisaalta en olisi yhtään kaivannut kiireisen työviikon päälle moista siivousurakkaa ;) Kiirettä on pitänyt jumpatessakin, sillä tällä viikolla starttasi kuntosalilla kesälukujärjestys. Hiukan täytyy vielä totutella, mutta melkoisen hyvin olen omat tuntini lukkarista löytänyt. Olen itse asiassa ihan tyytyväinen, että viikkorytmiin tulee jotain vaihtelua.

Vaihtelun vuoksi tai oikeastaan pakon sanelemana olin viime viikonloppuna taas työkeikalla. Ylioppilas- ja valmistujaisjuhlien aikaan riittää keikkaa ja siskollani töitä. Itse olin lyhyellä keikalla oikein mukavan perheen kotona. Kovin vaan oli kuuma ja kiire, ensimmäisen vartin jälkeen paitani oli litimärkä ja hakkaava päänsärky tuli kuvaan vain hiukan myöhemmin. Sain kyllä juotua vettä keikan aikana, mutta syömiseen ei ollut mahdollisuuksia. Aamuisen omenan voimin painoin neljään saakka iltapäivällä. Onneksi mieheni ja vanhempani olivat huolehtineet ruokahuollosta ja sainkin istua suoraan ruokapöytään päästyäni keikalta lapsuudenkotiini, joka oli keikkapaikasta runsaan kilometrin päässä.

Päänsärky ei vaan ottanut hellittääkseen, vaan olin vuodepotilaana pitkälle iltaan. Kuntouduin kuitenkin sopivasti juhlimaan ystäväni valmistujaisia. Oli ihana nähdä suloisia ystäviä ja vaihtaa kuulumisia - vaikkakin melko pikaisesti, sillä en ollut ihan täydessä terässä. Sunnuntaina kotiuduimme ja siitä eteenpäin päivät ovat kuluneet vauhdilla. Yllättäen ollaankin jo perjantaissa ja uusi viikko lymyää sunnuntain takana. Mihin tämä aika hupenee? Ei ihme, ettei minulla ole aikaa siivota.

*Toisinaan on suloista hullutella

3 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Sehän se! Päivissä on vain 24 tuntia ja sen pitäisi sitten kaikkeen riittää... Kyllä minäkin aina pakkaan nappaamaan aikaa tuosta siivoukselta, varsinkin juuri näistä kausijutuista, ikkunanpesuista jne. joita siirrän ja siirrän mieluusti aina eteenpäin. Enkä aio sillä stressata tulevaisuudessakaan. =o)

Energiaa!

Nimby kirjoitti...

Tiedän tunteen Aimoseni! Muistanet varmaan keikat eräässä vierashuoneessa kämppäkavereina Dr. Nimby ja Sir Aimo..kaksi yhtä siistiä. Lukaalimme "siisteys" kulminoitui mielestäni erääseen aamuun, kun löysin alusvaatteesi kengästäni. Lainaan sinulle mottoani: Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.

Aimo annos kirjoitti...

Nimby, mä en muistanuutkaan! Toivottavasti ne oli puhtaat ;) Tuollaisen tilanteen jälkeen on määrätyt muurit väistämttä murtuneet. Todellakin kaksi yhtä siistiä!

Minz, tänään aamupalapöydässä harkitsimme vakavasti siivousavun hankkimista. Meilläkin on tapana siirtää ja siirtää.