tiistai 24. kesäkuuta 2008

Amantes amentes*

Vanhempani ovat olleet tänään 42 vuotta naimisissa. Kaiken kaikkiaan he ovat olleet yhdessä 47 vuotta ja tunteneet toisensa vieläkin pidempään. Vaikka elämä ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista, pitävät vanhempani aina yhtä. Äiti ja isi ovat kiinteä yksikkö, äiti ja isi, äitijaisi. Tänään äiti soitti päivällä ja vitsaili, että jos he eivät olisi tehneet sitä, ei minuakaan olisi olemassa. Kyse oli tietenkin avioitumisesta. No onhan siinäkin vinha perä, että jos he eivät olisi tehneet sitä sitä, ei minua olisi olemassa. Olen kuulemma metsän neito, saanut alkuni metsässä ;)

Myöhemmin illalla äiti soitti ja vitsaili hääpäivän olevan pilalla, sillä isä oli ostanut mökille uuden television. Lohdutin, että onneksi osti telkkarin eikä betonimyllyä. Siitä on jo ainakin kymmenen vuotta, kun isäni osti äidille äitienpäivälahjaksi betonimyllyn. Äiti ei ollut lainkaan tyytyväinen. Äitini kiukkua ei lieventänyt se, että jonkin kummallisen yhteensattuman myötä mökillä oli saunaremontti samana vuonna ja isäni teki lattian betonivalun uusiksi. Kumma juttu. Syksyllä sitten isä myi betonimyllyn ja äitini suuttui uudelleen, kun isä meni myymään hänen lahjansa. Vanhempieni pitkä parisuhde ja tuon suhteen dynamiikka on selkeästi vaikuttanut käsitykseeni parisuhteesta ja sitoutumisesta.

Meillä on ensimmäinen hääpäivä alle kuukauden kuluttua. Juhlistamme hääpäiväämme Turussa, jonne menemme hääpäivän aattona. Yövymme mukavasti hotellissa ja käymme katsastamassa Samppalinnan kesäteatterin Hääkeikka-musikaalin. Varasin tällä viikolla teatteriliput ja Samppalinnan lippukassa vastasi aivan uskomattoman ystävällisellä viestillä. Lipunmyynti oli jopa huomioinut viestini allekirjoituksessa olleet osoitetiedot, ja kertoi mistä lunastan liput kotikaupungissani.

*Rakastuneet ovat järjettömiä

2 kommenttia:

Merita kirjoitti...

Kirjoituksesi sai hymyilemään. On se rakastuminen ja yhdssäolo sitten ihanaa. huokaus... Paljon onnea ja terveisiä vanhemmillesi ja onnittelut myös nuorelle avioparille :)

Minz kirjoitti...

Sitä pitkässä parisuhteessa väkisinkin tulee niitä suvantovaiheita, siten taas ne onnelliset ajat korostuvat. Omat vanhempani viettivät keväällä juuri 41-vuotishääpäiviään ja oikeasti kyllä ihmetellä täytyy, että miten ovat yhdessä pysyneet. Kaipa siihenkin aikaan silti niitä onnellisiakin hetkiä on osunut.

Onnea vanhemmillesi ja teidän omaan avioliittoon. Jatkukoon olonne ja elonne yhdessä onnellisina! =oD