tiistai 10. kesäkuuta 2008

Caveat emptor*

Maanantaina kävimme katsomassa yhtä omakotitaloa. Kuten sanoin, meillä ei ole varsinaista tarvetta vaihtaa asuntoa, kävimme vain uteliaisuuttamme vilkaisemassa kiinnostavaa kohdetta. Talo oli suloinen, kuin karkki. Melko pieni tosin ja keittiö menisi heti uusiksi. Emme ole edelleenkään jättämässä tarjousta, mutta keskustelimme hyvän tovin kiinteistövälittäjän kanssa. Asuntomme on arvioitu viimeksi silloin, kun itse sen ostimme, ja remonttien valmistuttua oli aika ottaa uusi arvio kämpän arvosta. Sovimme siis välittäjän kanssa treffit tälle päivälle.

Sain kuin sainkin sen kimmokkeen siivoamiselle ja puunasin kämppää koko eilisen illan hullun kiilto silmissäni. Kymmenen aikoihin asunto oli jo hurjan hyvässä kunnossa. Pitäisi harrastaa tällaista touhua - siis siivoamista - useammin, niin ei tarvitsisi aina panikoida. Kyllä onkin mukava, kun on taas siistiä. Kämppäkin näyttää ainakin kymmenen neliötä suuremmalta. Innostuin jopa raivaamaan tilaa vaatekaappiin. Taas sai kyytiä iso pino vaatteita, joita en ole pitänyt iäisyyksiin. Kaikki suureksi jääneet vaatteeni olen pikkuhiljaa toimittanut muualle, mutta ihan kaikkia tylsiksi jääneitä en ole vielä saanut pois vaatekaapistani.

Kiinteistövälittäjän oli siis hyvä tulla siistiin asuntoomme tänään. Riensin kotiin jumpalta ja satuin juuri sellaisena hetkenä taivaltamaan kotimatkaani, että kastuin aivan läpimäräksi. Kotiin tultuani minun oli pakko käydä suihkussa, sillä palelin ihan tolkuttomasti. Ehdin ihan hyvin lämmitellä suihkun alla, vaikka mies oli eri mieltä. Minulla oli ollut vaatteet päällä jo monta minuuttia ennen kuin summeri soi.

Oli mukava huomata, että välittäjästä näkyi selvästi pitävän asunnostamme. Kiva kun tykkäsi. Arviokin oli meille suotuisa, sillä realistisenkin arvion mukaan asuntomme arvo olisi noin 30000 euroa enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Voittoakin saattaisi kertyä mukava summa, joka olisi huomattavasti enemmän kuin arvon nousu. Jäitä pitää kuitenkin kauhoa hattuun, sillä se mitä viivan alle oikeasti jää, riippuu niin monesta asiasta. Myyntiaikessa emme siis ihan vielä ole, vaikka olisihan se kutkuttavaa, jos joku asuntomme oikeasti haluaisi ostaa. Joka tapauksessa tämä asunto menee joskus myyntiin.

Jännällä tavalla saimme muuten muistutuksen siitä, kuinka pieni maailma (tai ainakin kotikaupunkimme) oikeasti onkaan. Juttelimme välittäjän kanssa niitä näitä ja kerroimme tehneemme remonttia edellisessäkin asunnossamme (jopa muutopäivään saakka). Jonkin mutkan kautta kävikin sitten ilmi, että kaksi vuotta sitten myymämme asunto oli ollut vuosi sitten tällä välittäjällä myynnissä ja mennyt kuin kuumille kiville. Myös meille kävi samoin, asunto meni ensimmäisessä näytössä. Sopii toivoa, että meillä on yhtä hyvä tuuri, sitten kun tämä asuntomme on myynnissä. Meille tämän asunnon myynyt täti tyttärineen oli myynyt asuntoa kuukausitolkulla. Eikä mikään ihme, sillä kämppä oli lähes alkuperäisessä kunnossa, keittiö aivan onneton, kylppäri katastrofi ja pinnat nuhjuiset. Asunto lähes huusi remonttia. Ison työn olemmekin täällä tehneet ja on mukava tietää, että siitä on joskus mahdollisesti tiedossa mukava palkkio.

*Ostaja varokoon

2 kommenttia:

Tirsu kirjoitti...

Hei! Eksyin muutama päivä sitten Valokuvatorstain sivulle ja tykästyin siihen todella. Eilen eksyin sieltä sitten vanhaan blogiisi ja jo sen ulkonäkö kolahti minuun. Ahmin kaikki juttusi. Nyt on sitten vuorossa tämä uudempi blogisi. Olen todella vaikuttunut tavastasi kirjoittaa. Juttusi soljuvat uskomattoman luontevasti. Samaan ei kuule moni pysty! Tulen pörräämään ahkerasti täällä. Varoitus - olen yli-innokas kommentoija! ;)

Aimo annos kirjoitti...

Tirsu, tervetuloa mukaan ja kommentoimaan. Mökkireissussa oli niin hidas nettiyhteys, että bloggaaminen ja kommentoiminen jäi osaltani vain haaveeksi, joten vastaus tulee vasta nyt :)