torstai 19. kesäkuuta 2008

Ex nihilo nihil fit*

Suuntasimme työporukan kanssa Porvooseen kehittämispäiville torstaina ja palasimme reissusta perjantaina. Oli hurjan hauskaa, mutta huomasin kyllä perjantaiaamuna, että sietokykyni työkavereiden kanssa vietetylle yhtäjaksoiselle ajalle on melko pieni. Olen taas kerran kuitenkin iloinen huomatessani, kuinka mahtavia tyyppejä työyhteisössäni onkaan. Reissulta ei puuttunut naurua eikä vitsejä, kukaan ei tapellut (tietääkseni) ja vain yhdet (tietääkseni) kyyneleet tirautettiin. Perjantaina erehdyin lukemaan kotona työsähköpostini ja sisuunnuin pahemman kerran eräästä asiasta. Menin illalla salille ja huomasin loppuvaiheessa saliohjelmaa olevani jo lähes rauhallinen. Urheilun myötä minusta on tullut niin zen.

Olen viime aikoina ollut pohjattoman väsynyt, joten olen mennyt ennemminkin aikaisin nukkumaan kuin roikkunut netissä päivittämässä tai päivittelemässä. Perusjuttuja ei kuitenkaan sovi unohtaa, joten olen pitänyt huolta, että saan päivittäisen annoksen söpöyttä ja luovaa hulluutta (kaksin kappalein) sekä juoruja. Nuo ja suosikkiblogini katsottuani olen voinut mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Vaikka otsikkonani onkin "tyhjästä ei synny mitään", on paljon tapahtunut viikossa. Päällimmäisenä on tietenkin mielessä alkuviikon rutistus, kun viimeisiä vetelevällä projektillani oli näytön paikka. Maanantaista keskiviikkoon oli jännät paikat, mutta loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti projektin päätöstä ja loppuraportointia.

Tänään lähdemme miehen kanssa juhannusreissuun vanhempieni luokse mökille. Kaikkien mutkien ja jopa raivonpuuskien jälkeen olemme saamassa kyydin miehen kaverilta, joka menee samalle suunnalle. Hyvä niin, sillä junaliput kun olisivat maksaneet meiltä 90 euroa suuntaansa. Kyydin kanssa vain oli hiukan säätämistä (paino sanalla hiukan). Miehen kaveri olisi halunnut lähteä jo eilen keskiviikkona, mutta minullapa oli tänään vielä töitä. Alkuviikon kiireiden takia en millään voinut ottaa torstaita vapaaksi, mutta mies sen kun kyseli vielä eiliseen saakka, ettenkö millään voisi pitää vapaata. Kuinka vaikeaa se on ymmärtää? En ollut koko viikkona ehtinyt salille, joten olin innoissani menossa keskiviikon jumppaan. Miehen mielestä minun olisi pitänyt jäädä kotiin pakkaamaan ja katsomaan mahdummeko edes tuon kaverin kyytiin. Hiukan kimpaantuneena menin purkamaan höyryjä salille ja onnistuin kasaamaan ennätyspainot kyykkyihin. Oikeastaan ihan mukava juttu, vaikka tänään onkin ollut paikat kipeinä.

Tänään mies, joka siis oli jäänyt kotiin pakkaamaan, soitti ja kyseli miksi olin ottamassa kuudet pikkuhousut kolmen päivän reissulle. Kerroin suunnittelevani joka päivälle lenkkiä (siis ei makkaraa), joten vaihtovaatteet ovat tarpeen. Samalla miehen kaveri kommentoi taustalta pikkuhousujani. Niin juuri, siis mitvitpersaa! Joku hetki puhelun jälkeen mies soitti uudelleen ja rauhoitteli, ettei kukaan tutkaile nimettömiäni. Mutta kysymys ei olekaan siitä. En jaksa enkä halua kuunnella kenenkään vieraan länkytystä pikkuhousuistani. Korotin miehelle ääntä (sen verran mitä työpaikalla nyt vaan voi) ja ilmoitin, että "on ihan mun oma asiani kuinka v*tun monet pikkuhousut mä pakkaan" ja löin luurin korvaan. Tämä reissu alkaa hyvin.

*Tyhjästä ei synny mitään

Ei kommentteja: