maanantai 30. kesäkuuta 2008

Fac ut vivas*

Tulin tänään kotiin töistä poikkeuksellisen aikaisin. Lähdin töistä viittä yli neljältä, olin kotona viittä yli puoli viisi käytyäni ensin postissa. Normaalisti nuohoan kaupungilla töiden jälkeen tai kirmaan suoraan jumppaan. Jos tulen aikaisin kotiin, menen taatusti myöhemmin illalla jumpalle. Tänään tulin siis kotiin aikaisin aikomuksenani mennä kuuden jumppaan, mutta jäinkin tähän sohvalle. Söin, otin melkein tunnin unet ja pyörin aikani kuluksi netissä. Kahdeksaan mennessä olin käynyt läpi kaikki Blogilistan päivitetyt suosikit, hankkinut kaksi uutta suosikkia, kommentoinut parissa blogissa ja katsonut kaikki höpöhöpölinkit läpi. Nyt on tylsää. Jos en olisi siivonnut viikonloppuna, olisi varmasti puuhaa. Olisi kaiketi pitänyt mennä sinne jumppaan. No, kyllä tällaisetkin päivät tekevät ihan hyvää.

Olen ollut tänään vähän alakuloinen, joten jumppa olisi kyllä tehnyt hyvää. Mielialaani vaikutti tilitilanteen lisäksi se, että juttelin tänään pitkään työkaverini kanssa. Puimme yhteisiä työasioita ja näiden juttujen lomasssa hän kertoi minulle eräästä tapauksesta loppuvuonna. Tämä sai minut entistäkin varmemmaksi siitä, etten voi yksityisasioissa luottaa lainkaan yhteiseen työkaveriimme, joka on juoruilullaan keittänyt melkoisen sopan. Toisaalta nyt on helpompi jättää tuo työkaveri omaan arvoonsa. Onneksi keskustelukumppanini lohdutti minua todella huomaavaisesti.

Huomenna meinaan painaa kahdessa jumpassa tämänkin päivän edestä. Yritän ehtiä jumppien välissä solariumiinkin. Viime viikolla ihotautilääkäri suositteli antamaan selälle aurinkoa, mutta sain luvan mennä solariumiin valitettuani, etten millään kehtaa näyttää selkääni julkisesti. Sain 50 päivän antibioottikuuriin toiset 50 päivää lisää. Kuurin lisäksi sain reseptin kahteen voiteeseen. Jos näiden kanssa tilanne selän kanssa ei parane, joudun aloittamaan uudelleen e-pillerit. Tässä menee sitten illat mukavasti rasvaillessa ja varoessa värillisiä tekstiilejä, voide nimittäin valkaisee erittäin tehokkaasti kaiken. Eilenkin makoilin sängyssä ihan aikani kuluksi ennen nukahtamista, etten olisi sotkenut sohvaa. En saa syödä vähintään kahteen tuntiin mitään ennen antibiootin ottamista, joten sekä iltaruokailu että nukkumaanmeno on suunniteltava hyvin. Sen lisäksi siis, että itsetuntoni on nollissa selän kunnon takia, ovat huolettomat iltarutiinitni muuttuneet tiukaksi pelleilyksi. Ja juuri kun ehti tuntua, että koko elämä pyörii yhden selän ympärillä, levisi iho-ongelma räjähdysmäisesti rintaan. Voi räkä, kiva kesä tiedossa.

Jotain positiivista sentään. Viime perjantaina hakiessani lääkkeet lähiapteekista sain valtavan hyvää palvelua. Apteekkari itse oli melkeinpä riehakkaan hyvällä tuulella ja todella ystävällinen. Jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa ja harmittaa oikein, etten älynnyt siinä tilanteessa kiittää. Ehkäpä siinä on kiitosta kerrakseen, että aion seuraavankin kerran käydä kyseisessä apteekissa, vaikka apteekkeja on kotikaupungissani pilvin pimein.

*Hanki elämä

Ei kommentteja: