maanantai 23. kesäkuuta 2008

A lasso rixa quaeritur*

Reissu ei ollutkaan sellainen katastrofi kuin kuvittelin. Olin oma aurinkoinen itseni, kun kavereiden auto kaarsi pihaan. Pakkauduimme autoon, mies, minä, miehen kaveri, tämän avovaimo ja heidän puolivuotias poikansa. Ei läheskään niin paha miltä kuulostaa. Oikeasti. Poika ei märissyt kertaakaan menomatkan aikana, jokelteli ja kujerteli tyytyväisenä, nukkui ja söi. Aika hyvä matkaseuralainen.

Perillä mökillä meitä odottivat vanhempani ja toisen siskoni kaksi lasta, jotka tosin olivat jo nukkumassa, kun automme kaarsi (märkään) pihaan. Pääsimme melkein heti saunaan ja viimeistään siinä vaiheessa minussa ei ollut kiukun murustakaan.


Perjantaina töräytimme naapurikaupunkiin ostoksille, siis siksi hetkeksi aikaa kun kaupat vielä olivat auki. Palattuamme menimme moikkaamaan mummua, joka oli päässyt vielä pariksi viikoksi kotiin. Heinäkuun puolella mummu siirtyy lopullisesti palvelukotiin. Lopullisesti - kuulostaapa surulliselta. Mummu oli perjantaina melko väsynyt, ei jaksanut aluksi jutella juuri ollenkaan. Lauantain visiitillä, kun siskonikin oli paikalla, mummu olikin jo niin pirteä, että hän istui sängyn reunalla kuunnellen, kun lauloimme hänelle. Hetken aikaa hän jaksoi jopa kujeilla ja nauraa. Täti kertoi mummun piristyvän vieraista, ja käynneistä jäikin hyvä mieli, vaikka jälkikäteen olikin hiukan alakuoloinen olo.

Täti oli ottanut hoitoonsa serkkuni koiran pentuineen, kun nämä ovat lomalla. Rivitaloasunnossa vilisti siis ylpeä emo ja viisi pientä labradorinnoutajan pentua. Yksi pennuista olisi ollut vielä vapaana, mutta emme me millään pysty ottamaan noutajaa kerrostaloasuntoon. Sydän kyllä meinasi särkyä pienten mussukoiden kanssa.


Nukuin mökillä aivan tuhottomasti. Yöunille viimeistään jalkapallomatsin jälkeen ja uni kuulassa yhteentoista saakka, päivällä vähintään yhdet unet. Olisinkohan hiukan väsynyt? Stressaantunut? Stressistä kielisi ainakin se, että selässäni jo neljättä kuukautta ollut ihottuma sen kun pahenee. Saamani antibioottikuuri ei ole tehonnut nimeksikään, joten varasin huomiselle ajan ihotautilääkärille. Ei ole normaalia, että ikäiselläni on selkä kuin nokkosilla roimittu. Eihän?


Sunnuntaina olin aivan valmis jäämään mökille ja aloittamaan lomani. Valitettavasti loman alkuun on kuitenkin vielä kolmetoista päivää. Pikapyrähdys oli mukava, mutta olisin vielä mieluusti jäänyt viettämään aikaa vanhempieni kanssa. Onneksi voin sitten lomalla piipahtaa mökillä vaikka kuinka monta kertaa. Rutistin ja halasin vanhempani varmuuden vuoksi kahdesti ennen lähtöä. Mökiltä lähtiessäni tunsin oloni levänneeksi ja samalla kovin surulliseksi.

Huomenna aloitan normaalielämän. Tänään en mennyt edes jumpalle töiden jälkeen, vaan jäin kotiin paistamaan karjalanpiirakoita ja katsomaan miehen kanssa dokumenttia.

*Väsynyt hakee riitaa

1 kommentti:

Minz kirjoitti...

Mukavaltahan kuullosti - ja ne pennut! Oijoi! Nuat eivät taida ihan sentään taskukokoisia olla, että olisi saanut kunnonkokoinen vaate olla, mihin olisi "huomaamatta" yksi lipsahtanut... =oP