maanantai 18. elokuuta 2008

Ähky on ystävä

Mihin tulee purkillinen ananasta, kaksi omenaa, kaksi banaania, kiivi ja kourallinen pensasmustikoita? Mikä on höystetty aimo töräyksellä vaniljasokerilla maustettua vähärasvaista maitorahkaa? Mistä tulee maailmanhistorian pahin ähky, joka pakottaa kylkiasentoon sohvalle? Se on Aimon iltapala jumpan jälkeen. Iltapalasta on kulunut aikaa reippaasti ja vieläkin on mahani pinkeä kuin rantapallo. En ole voinut pistää suuhuni viimeiseen kolmeen tuntiin mitään. Niin kova on ähky. Ja kuumakin vielä.

Sen verran minusta irtosi kodinhengetärtä tälle illalle, että seisoin ihan vaan aikani kuluksi hellan ääressä. Tein nakkikastiketta sellaisen määrän, että sillä ruokkisi isommankin joukon. Työpaikkaravintola on edelleen remontissa, mutta minäpä olen varustautunut hyvin - lounasongelma on ratkaistu ainakin seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Tosin nakkikastikkeen maku oli testattava mieskokeella, sillä itse en pysynyt syömään. Nyt onkin syytä vähän himmailla, ettei iske taas kiukku.

Tulimme eilen viikonloppureissusta ja minua kiukutti koko illan, vaikka reissu oli todella onnistunut ja kiva. Tarkkaa syytä olooni on vaikea sanoa. Helpointa olisi tietenkin laittaa kaikki mieheni syyksi. Mies oli "voipunut", sillä viskiä ja hyvää seuraa oli enemmän kuin yöunta. Hän siis venyi pitkin pituuttaan koko illan sohvalla ja minä taas olisin halunnut puuhastella, käydä vaikka kävelyllä tai pestä pyykkiä. Olisinhan toki kyennyt kaikkeen tuohon itsekin, mutta se ei olisi ollut yhtä mukavaa. Minua myös kiukutti huono oloni. Tuntui, että vähän kaikki oli kropassani sekaisin, ja tunsin itseni tavallista väsyneemmäksi, turvonneemmaksi, tyhmemmäksi ja rumemmaksi. Ihokin voi taas huonosti eikä hiukset asetu sitten millään. Tänään töiden jälkeen menin jumppaan ja oloni koheni huomattavasti. Sain ihan kunnon hienkin pintaan. Illalla Huippista - siis Nelosen Huippumalli haussa - kylkiasennosta katsoessani tunsin oloni jo lähes normaaliksi. Minua piristi myös lukea edellisen postauksen ihania kommentteja. Tai piristi sen jälkeen, kun olin tirauttanut pienen kyyneleen. Ai herkälläkö? Minäkö?

Viikonloppunakin tuli tirautettua kyynel jos toinenkin. Ensin ilosta ja sitten surusta. Rakkaat ystävämme kertoivat suuren uutisen - se oli se ihana ilonaihe. Suru puserossa olimme mieheni tädin ja sedän suloisen koiran kuoleman takia. Oma murhe oli yllättävän vähän mielessä. Enemmänkin helpotti saada jutella asiasta ja asian vierestä läheisten kanssa sekä leikkiä suloisten lasten höpsöjä leikkejä. Sanoilla ja teoilla on ihmeellinen voima.

2 kommenttia:

emmi kirjoitti...

Kuulostaa herkulliselta tuo iltapala, melkeen täytyisi kokeilla, varoa vaan sitä ähkymähkyä.
Paljon tunteita tosiaan mahtui viime viikonloppuun. Ihme herkkis sitä on kyllä toisinaan, eilenkin tirautin kyyneleitä kun se venäläinen hyppäsi maailman ennätyksen seiväässä. Ihan selkee itkun aihehan se on..
Oli ihana nähdä, kehitellään hiljalleen taas seuraavaa sessiota :)

Aimo annos kirjoitti...

Ahhahhaa, ihanaa! Ihan selkeä aihe itkuun, tosiaankin :D

Jalostin iltapalan tänään vielä luumulla. Toimii.

Täytyy tosiaankin taas nähdä jossain vaiheessa tässä lähitulevaisuudessa :) Meille vai teille?