torstai 11. syyskuuta 2008

Facebookin haittapuolia

Tulin eilen illalla jumpasta ja venyttelystä kotiin ja avasin tuttuun tapaan koneeni. Pyhä neliyhteys: sähköposti, Facebook, uutisotsikot ja hömppää. Sähköpostissa oli liuta Facebookin ilmoituksia ja vain vähän asiaa. Yksi ilmoitus kuitenkin pisti silmääni, minulle täysin tuntematon henkilö oli lisännyt minut kaverikseen. No, näitähän nyt tulee aina silloin tällöin ja joskus henkilö onkin sukunimeään esimerkiksi avioliiton myötä vaihtanut vanha tuttu, joten menin tarkistamaan tyypin.

Meinasin lentää pyllylleni, kun tunnistin miehen kiinteistövälittäjäksi, jonka vetämässä hyvin omituisessa näytössä kävimme kesällä. Aggressiivisella myyntitaktiikalla lähestynyt mies oli lipevän kiinteistövälittäjän perikuva hyvin huonoine, rasistisine vitseineen. Ei, nyt loukkaan kaikkia lipeviä kiinteistövälittäjiä, jotka ovat loppupeleissä ihan hyviä tyyppejä ja tekevät vain työtään. (Eräskin lipevä heppu tunnusti suoraan olevansa samaa kastia autokauppiaiden kanssa.) Tämä Facebook-kaverikseni haluava oli täysin omaa luokkaansa.

Tuossa kesän näytössä olin muuten ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ihan tavallista asuntoa esitteli kaksi kiinteistövälittäjää tämä ko. mies ja hänen kollegansa, eräs nainen. Mieheni kanssa ihmettelimme aluksi asiaa, mutta näytön jälkeen päättelimme naisen toimineen näytössä työtoverinsa suitsina, eräänlaisena sordiinona hillitsemässä pahimpia törkeyksiä. Kiinteistövälittäjä olisi myynyt asunnon meille siltä istumalta ja tuli vielä ihan iholle saakka ehdottelemaan, että antaisi mielellään arvion omasta asunnostamme vaikka heti.

Sanomattakin on selvää, ettei heppu saanut lupaa tulla asuntoamme arvioimaan eikä päätynyt kaverilistalleni. Katsoin vielä aiheelliseksi laittaa miehen sulkulistalle. Ylireagointia? Ehkä. Onneksi olen rajoittanut Facebook-profiilini katseluoikeuksia siten, ettei profiiliani pääse katsomaan muut kuin ystäväni. Silti ihmettelen edelleenkin, kuinka kajahtanut ja/tai säälittävä tuollaisen tyypin täytyy olla.

2 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Voi jösses. Ehkä se yritti lärvikirjan kautta myydä kämppää teille? Aika epätoivoista...

Omista kavereistani kaksi on aiheuttanut hämminkiä. Toinen oli ottanut vaimonsa sukunimen ja Herra Syyslehdon tunnistin vasta kuvasta tyypiksi, jonkan olen tuntenut kirjaimellisesti koko ikäni... :)

Tiny kirjoitti...

Mä olen sitä ihmetellyt tuolla Facebookissa, kun ihan täysin ventovierailta (ulkomaalaisilta) tulee välillä ystäväpyyntöjä... Itselle ei tulis mieleenkään lisätä ystäväksi ketään tuosta vaan summamutikassa.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: tuota kautta on löytynyt kaksi lapsuuden leikkikaveria, jotka olivat päässeet "katoamaan". :) Onneksi kummallakin oli nimi edelleen sama, naispuoleisia kun ovat...