sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Ja sun nimi oli?

Olen kuntosalilla tavannut paljon mukavia ihmisiä, se onkin oikein mukava sekalainen seurakunta. Salilla tulee melkein huomaamattaan vaihtaneeksi pari sanaa ja useamman ajatuksenkin ihmisten kanssa, jotka näkee toistuvasti samoissa jumpissa tai infrapunasaunan lauteilla. Jotenkin tuollaisissa tilanteissa jutustelu ja ajatusten purkaminen käy luontevasti ihan ilman esittäytymisiä. Ajan myötä esittäytyminen alkaisi olla jo hiukan noloa ja kömpelöä.

Kuten esimerkiksi ihan vasta. Uskaltauduin ihmisten ilmoille ja kaupungilla näin samassa vaatekaupassa erään naisen, jonka kanssa olen jutellut pidemmätkin pätkät salilla. Juttelimme hetken niitä näitä ja toivottelimme hyvät viikonloput. Ihan hauska tapaus, mutten todellakaan tiedä hänen nimeään. En sitten ollenkaan.

Erään todella raamikkaan ja komean nuoren miehen kanssa taas kävi köpelösti keväämmällä. Huomasin muuten olevani jo sen ikäinen, että saan kutsua nuoriksi miehiksi kaikkia itseäni viisi vuotta nuorempia - huokaus. Olin baarissa ystäväni kanssa ja törmäsin tähän mieheen, jonka kanssa olin jutellut pitkät pätkät infrapunasaunassa. Mies näytti kovin tutulta, mutta en aluksi saanut päähäni, mistä hänet tunnen. Vanha kunnon lause "en tunnistanut sua vaatteet päällä" pelasti tilanteen. En silti edelleenkään tiedä hänen nimeään.

Kävin kevään mittaan samoissa jumpissa erään miehen kanssa, joka vaikutti oikein mukavalta tyypiltä. En tiennyt hänen olevan samassa työpaikassa ennen kuin kirjaimellisesti törmäsimme pääkallopaikan käytävällä. Siinä tilanteessa hoksottimeni toimivat poikkeuksellisen hyvin, sillä kättelin miestä reippaasti ja esittäydyin.

Alkukuusta eräs nainen huomasi pump-tunnin aluksi uudet silmälasini. Kehuin vuolaasti optikkoliikkeen palvelun, tuplabonukset ja ripeän toimitusaikataulun (tilasin lasit lauantaina, maksoin maanantaina ja sain lasit perjantaina). Nainen katsoi minua hetken ja totesi olleensa valitsemassa kanssani kehyksiä. En ollut ollenkaan tunnistanut häntä eikä hänkään minua ennen kuin katsoi lasejani tarkemmin.

Salilla olen myös tavannut äärettömän mukavan pariskunnan. Satun tietämään miehen nimen, koska pariskunnan kauniimpi puolisko tekee juuri kuten pitääkin, hän puhuu miehestään tämän etunimellä. Naisen oma nimi oli minulle melkein vuoden verran täysi mysteeri, kunnes kunnallisvaalit pelastivat. Huomasin miehen olevan paikkakunnallamme ehdokkaana (melko varteenotettava ehdokas, muuten) ja hoksasin käydä hänen nettisivuillaan. Siellä hän kertoi itsestään ja elämästään ja mistäs muustakaan kuin perheestään. Siellähän tuo vaimonkin nimi komeili. Yksi arvoitus ratkaistu.

Tällä ongelmalla on olemassa myös käänteinen vastine. Samalla salilla käy paljon puolituttuja työn kautta. Moikkaan heitä kyllä, mutta harvemmin tulee puhuttua pidempään. Vaikka kulttuuriimme kuuluukin varsin vapaa suhtautuminen alastomuuteen, on minusta esimerkiksi kummallista seistä tissit suorana naisen edessä, jonka tiedän olevan se eräs varsin mukava hotellivirkailija, jota läksytin virheellisestä laskusta.

2 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Ahhahhah... :D

Tällä kirjoituksella melkein sait mut käännytettyä (taas) kuntosaliasiakkaaksi.

Aimo annos kirjoitti...

No mutta. Tervetuloa vaan :D