sunnuntai 26. lokakuuta 2008

This is not a drill, people

Kesken työpäivän itkuun pillahtaminen sen takia, että kiinteistövälittäjä kertoo isänsä sunnuntaisista hautajaista, on melko varma merkki siitä, että on nukkunut vähän huonosti eikä olo ole muutenkaan mikään loistavin. Nukun yöni levottomasti ja katkonaisesti, kun taas päivällä maittaisi uni melkein missä ja milloin vaan. Päätä särkee jatkuvasti ja välillä tuntuu aivan samanlaista tykystä ja kipua kuin poskiontelotulehduksessa. Ihanat ja huolehtivat työkaverit tarkoittavat vain hyvää, mutta minulle tulee entistä lohduttomampi olo, kun vointini perään kysellään ja sanotaan, että näytän oikeasti pahalta.

Olen jo päässyt eroon hartiapakotuksesta, mutta kivun tarkentuminen pienemmälle alueelle niskaan ja ohimolle ei ole helpotannut oloani yhtään. Päätärepivä särky jatkuu edelleen, tosin hiukan toisenlaisena.

Tiistaina kävin työterveydessä tiukan lääkärisedän juttusilla. Kuvailtuani ongelmani, lääkäri nappasi niskasta kiinni ja kysyi, että sattuuko. Kivulta ja nyyhkimiseltäni en ihan saanut kuin nostettuani jalat maasta, kunnolla vastaaminen oli ihan mahdotonta, mutta uskoakseni hän tajusi jutun juonen. Lääkäri kirjoitti kymmenen kerran reseptin fysioterapiaan, jonne suuntasin torstaina ensimmmäistä kertaa näyttämään jumiutunutta niskaani. Nyt on kasassa hoitosuunnitelma ja ensimmäinen hoitokerta on ensi viikolla.

Onneksi pidin perjantaina pois saldoon kertyneitä tunteja. Torstaina olo oli niin kamala, etten olisi kestänyt viikon viimeistä työpäivää. Töistä lähdettyäni romahdin täysin - onneksi kotiin oli lyhyt matka. Jotain positiivistakin on tapahtunut. Yli kolmeen viikkoon en ole herännyt aamulla ilman päänsärkyä, mutta lauantaina se onnistui. Otin nukkumaan mennessä relaksantin ja särkylääkkeen ja aamulla heti herätessä saman satsin.

Mitä nyt lie tapahtunut, mutta ihan en taida muutenkaan olla kunnossa. Sykemittarin OwnIndex on näyttänyt viime aikoina huolestuttavalta. Kun kesään saakka sain huippulukemia 53-56 väliltä, mutta nyt syksyllä lukemat ovat olleet samassa mittaustilanteessa 29-33 väliltä. Kuntosalilla oli tiistaina Polarin esittely ja mukava mies kertomassa tuotteista. Kysyin OwnIndexin luotettavuudesta ja kerroin mittaustuloksistani. Polar-miehen puheista ymmärsin, että OwnIndex on jollain tasolla ihan kelpo indikaattori yleiskunnosta. Tietysti hän puhuu oman tuotteensa puolesta, mutta silti tuossa arvossa voi olla vinha perä. Polar-miehen vinkistä kokeilen parin urheiluttoman päivän jälkeen aamumittausta heti herättyäni. Katsotaan sitten, mitä lukemat näyttävät.

Ei kommentteja: