sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Henkistä väkivaltaa

Viime aikoina yläkerrastamme on kantautunut toistuvasti ja kovaa mm. Celine Dionin My heart will go on, Whitney Houstonin I will always love you sekä Janne Hurmeen Kirje. Uusilla naapureilla on edellisiä selkeästi kevyempi musiikkimaku eikä yläkerrasta enää kuulu kamalaa teknojumputusta.

En silti menisi vielä kehumaan näitäkään naapureitamme. Jatkuva musiikin luukutus alkaa käydä hermoille oli musiikkilaji mikä tahansa. Eikä kukaan ihan oikeasti kestä Celine Dionia ja Whitney Houstonia tuntia putkeen ilman, että korvat vuotavat verta. Huokaus.

3 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Mä voin kyllä kuunnella Celine Dion'ia vaikka pari vuorokauttakin...Onneksi en asu naapurissasi. ;)

Tiny kirjoitti...

Mulla on onneksi naapurit olleet ihan iisisti viime aikoina, ei ole pahemmin kuulunut mitään... (Pitäis kai koputtaa puuta...? Kop kop...)

Blogissani olisi sinulle jotain... Sun juttuja on aina hauska käydä lukemassa, vaikka valitettavan harvoin tuleekaan kommentoitua.

Aimo kirjoitti...

Heh, voisin itsekin kuunnella muutamaa kappaletta pari vuorokautta. Veikkaisin, ettei naapurit kestäisi sitä ;) Dionilla valitettavasti kyllästin itseni jo teinivuosina, samoin kuin Bon Jovilla (piti muuten hetken aikaa miettiä bändin nimeä).

Tiny, kiitos!