maanantai 3. marraskuuta 2008

Onni on lämmin koiranpentu

Kyllä nyt kelpaa. Vietimme rentouttavan viikonloppun ihanassa seurassa Hangossa. Näimme rakkaita ystäviämme pitkästä aikaa, ja sattuipa vielä niin hyvin, että kummityttömmekin liittyi joukkoon isänsä ja veljensä kanssa.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut reissu ja hyvä niin, sillä suorastaan paskamaisen työviikon jälkeen hyvä seura oli enemmän kuin tarpeen. Eräs työkaverini on töykeällä käytöksellään harmistuttanut minua koko viikon. Kuppini meni lopullisesti nurin perjantaina, kun sain epäsuorasti tietää hänen puhuneen minusta selkäni takana lounastunnilla. Päättelin muiden reaktioista, ettei tuo ollut tapahtunut kovin mairittelevaan sävyyn. Viikon päätteksi sain vielä aiheen epäillä häntä huomattavasti törkeämmästä tempusta, jonka näyttämiseksi toteen minulla ei valitettavasti ole todisteita. Enkä edes voi sanoa hänelle olevani äärettömän loukkaantunut ja todella vihainen.

Onneksi voi lepytellä itseäni ajattelemalla suunnattoman suloisia mäyräkoiria, joita kävimme moikkaamassa sunnuntaina. Lapsuudenkodissani on ollut mäyräkoiria niin kauan kuin muistan, on ollut Mari, Ami I, Bella ja Ami II. Vuonna 2003 Ami (II) kuoli syötyään vahingossa rotanmyrkkyä. Tuolloin isäni vannoi, etteivät he koskaan enää hankkisi koiraa. Vaikka äitini kovasti halusi koiraa, piti tuo lupaus, kunnes vanhemmilleni tuli aika jäädä eläkkeelle ja isäni halusi yllättää äitini. Veikkaanpa, että isänikin on kovasti kaivannut koiraseuraa, muttei kehtaa sitä tunnustaa.

Toinen siskoni asuu perheineen vanhempieni naapurissa (minulla oli muuten joskus tapana vitsailla, että siskollanipa on suhde naapurin miehen kanssa ja heillä on jopa lapsia) ja hekin päättivät samalla hankkia koiran. Viime perjantaina molemmat koiranpennut saivat siis uudet kodit.


Kuvan tumma Vili (oik.) on vanhempieni tuore hulivili ja vasemmanpuoleinen on kummipoikani nimeämä Ami. Pienet sydäntenmurskaajat olivat niin leikkisiä ja vauhdikkaita, etten meinannut saada kunnon yhteiskuvia ollenkaan. Onneksi Ami nappasi äitini karvacrocsit (k-a-m-a-l-a-a) ja Viliäkin rapsututti sopivasti, niin sain napattua oheisen kuvan.


Kuitenkin vasta nukkumatin yllättäessä pääsin ottamaan kuvia ihan rauhassa. Onko suloisempaa kuin nukkuva koiranpentu? On! Toinen nukkuva koiranpentu.



Meillekin on odotettavissa perheenlisäystä, kun varaamani pentu syntyy maalis-huhtikuussa. Kuvat muuten saa klikkaamalla isommiksi.

6 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Okei, eli siis kolme Ami-nimistä mäyräkoiraa? :D

Tiina kirjoitti...

Mulle tuli ilmoitus sähköpostiin, että tuon edellisen kommentin lähetys epäonnistui. Mielenkiintoista...

Stansta kirjoitti...

Niin ihQ:ja!

...hih...oli PAKKO kirjoittaa noin! Suloisia!!!

Minz kirjoitti...

Voi, mitä lutusia havvavavvoja! Ja pentukuume senkun jyllää vaan... Kuka tulisi ja tekisi meidän remontit loppuun (ilmaiseksi), niin voitaisiin tosissaan alkaa uutta perheenjäsentä etsiskelemään? =oP

Aivan ihanaa, että saat oman pötkylän myös! =oD Mäykyt ovat lähellä sydäntä, sillä siskollani oli vähän aikaa sitten kaksi ihanaa persoonallista sydäntenvalloittajaa. Pitkäikäisiä veijareita.

Aimo annos kirjoitti...

Tiina, näin on kolme Ami-nimistä koiraa. Aika kieroa, eikö? Tämän kolmannen nimen ymmärrän kyllä, sillä kummipojalleni ja tämän veljelle, siis siskoni lapsille Ami on mäyräkoiran synonyymi. Bloggerissa on vissiin vähän häikkää, sillä en ole saanut uusista kommenteista ilmoitusta sähköpostiin, kuten yleensä.

Stansta, Minz, eikö olekin ihania pienokaisia. Huokaus. Pitkäikäisiä nuo ovatkin, Mari taisi olla kuollessaan 14, Ami (I) myöskin 14 ja Bella 12.

Kirsikka kirjoitti...

Nukkuvaa koiranpentua ihanampi on vain nukkuva kissanpentu.