lauantai 8. marraskuuta 2008

Pienten jalkojen tepsuttelua

Niin, täsmennyksenä kerrottakoon, että pieniä tepsuttelevia jalkoja oli neljä saman mahan alla ja ne jalat olivat kovin karvaisia. Maha sen sijaan ei ollut kovin karvainen. Ihme kyllä. Oheisessa kuvassa näkyy mahan mahtava karvattomuus.

Äidilläni oli työkeikka (varsinainen eläkeläinen!) kotikaupungissani. Vanhempani toivat siksi aikaa heidän (huli)Vilinsä hoitoon meille. Pienen hurmurin pikavisiitin jälkeen olimme molemmat kuin sulaa vahaa. Mieheni oli ihan yhtälailla hullaantunut hauvavauvasta eikä loppupäivänä ole oikein ollut järkeviä keskustelunaiheita. Havavava, havavava. Unihetken yllättäessä Vili oli muuten kovin neuvokas. Vai mitä sanotte tästä torkkupaikasta?

5 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

"Lutusta", sanon. :)

Minz kirjoitti...

Voe mahoton, kuinka iiihhhana otus! =oD Kyllä nämä pikkuiset vain osaavat kääriä itsensä toisten sydämiin. Fiksu kaveri, kun löysi sekä lämpimän, että pehmeän paikan nukkumiseen - ja siinä varmaan sydämen äänetkin vielä rauhoittavasti kuuluvat. Voi toista!

Emmi kirjoitti...

Siis aivan ihanaa! ei voi muuta sanoa!

Alcinoe kirjoitti...

Hän tuoksuu varmasti sulokkaalta ja mahanalus on erityisen pehmoinen haistelevaa nenää vasten.

Aimo kirjoitti...

Niin on, ihana otus :) Täytyy vielä sanoa, senkin uhalla, että kutsutaan kummalliseksi, että pienen koiran pienet tassut tuoksuvat aivan valtavan ihanalle. Nuuhkis ;)