tiistai 11. marraskuuta 2008

Sataa, sataa, ropisee...

... pili pili pom.

En ollut ainoa, joka huomasi viime yön sateen ja myrskyn. Taisin kuitenkin ainoana lähteä kovin kehnoin varustein aamulla liikenteeseen. Olen jo pitkään ollut kaksien kumisaappaiden loukussa.

Sadeaamuina olen usein köpötellyt töihin saapasjalkaisena ja vaihtanut sitten kustannuspaikalla toiset popot jalkaan. Jos sade on lakannut työpäivän aikana, on saappaatkin usein jääneet töihin. Onneksi minulla on kahdet saappaat, joten olen voinut toistaa rutiinini seuraavanakin aamuna.

Harmillisesti rutiini on toistunut ihan samalla kaavalla, joten toisetkin saappaani on jääneet työpaikalle. Siellä ne sitten ovat odotelleet työpöydän alla. Raukat. Tästä siis kaksien kumisaappaiden loukku. Jos minulla olisi kolmannet saappaat tekisin saman homman taatusti kolmannenkin kerran.

Tänä aamuna minulla ei ollut sen paremmin kumisaappaita kuin sateenvarjoakaan. Käänsin aamulla koko kämpän ylösalaisin, mutten löytänyt yhtään ehjää varjoa. Lähdin jo uhmaamaan sadetta, mutta totesin ulkona, että edessä on märkä reissu, ellei varjoa löydy.

Naapuritalossa on mukava suutari, jolla on tapana laittaa ikkunaansa viikon päästö, eräänlainen mietelause tai ajatelma ajankohtaisesta aiheesta. Kuljen joka aamu tämän liikkeen ohi ja aina alkuviikosta tulee vilkaistua tuo viikon päästö. Suutari tulee töihin samaa reittiä kuin minä ja usein moikkailemmekin aamuisin.

Suutari oli jo paikalla, kun pohdin sateenvarjo-ongelmaani, joten päätin piipahtaa hänen liikkeessään ja ostaa sateenvarjon. Valitettavasti hänellä ei ollut varjoa myytävänä, mutta hän lainasi minulle omaansa. Ihan uutta ja isoa varjoa. Kiitin, lupasin palauttaa varjon ja kipitin töihin iloisella mielellä. Ihanaa välittämistä ja ystävällisyyttä arkiaamuna.

Kotiin palatessani koukkasin suutarin kautta palauttaakseni sateenvarjon, mutta hän käski minua pitämään sen. Olen kuulemma aamuisin ilo silmälle eikä hän halua minun kastuvan. Ihan kuin aamuinen ystävällisyys ei olisi jo saanut minua tarpeeksi hyvälle mielelle.

Nyt minulla on sitten iso (ja ehjä!) sateenvarjo, ja olen aivan varma, että joka kerta varjoa käyttäessäni minulle tulee hyvä mieli tuosta ystävällisestä eleestä. Sataisipa huomennakin, pili pili pom.

3 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

The Ihmisiä siis on vielä olemassa, jee! :-D

Mä vaan jo pelkäsin, että joudun lukemaan kuinka unohdit tällä kertaa sen lainasateenvarjon kumppareiden seuraksi työpaikalle, mutta ei. Kiva näin!

"Ollaan enkeleitä toisillemme" :)

Minz kirjoitti...

Ihana ele suutarilta! =oD Nyt kun olen ruvennut sadetakkia käyttämään lenkeillä (kolmen koiran kanssa on sateenvarjo jo hankala, vaikka kahden kanssa vielä pärjäsi), en enää tahdo muistaa, missä meidän sateenvarjot ovat...

Aimo kirjoitti...

Lopetan kyllä sateen toivomisen, mutta edelleen olen hyvällä mielellä sateenvarjosta :) On mukava, että tuollaisia ihmisiä on olemassa.

Stansta, nyt töissä on enää yksi pari saappaita, sillä sain roudattua toisen parin kotiin.

Minz, olen jo jonkin aikaa miettinyt sadetakin hommamista. Voisi pitää kädet vapaana kävelylenkillä... Siis jos sellaiselle lähtisi sateen sattuessa ;)