keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Lepää rauhassa, Mummu


Aamulla kahvipöydässä kerroin työkaverilleni, kuinka olin illalla järjestellyt vaatteita. Olin pannut merkille, että mieheni tumma puku on laitettava pesulaan, sillä Mummuni kuolee pian.

Oli tuo pohdintani sitten etiäinen, sattumaa tai ihan vaan mieltä painanut asia, mutta palattuani työpöytäni ääreen, ei kulunut kauaa, kun sisareni soitti ja kertoi isoäitimme kuolleen aamulla puoli kahdeksalta.

Mummun kuolema oli luonnollinen, se oli odotettavissa. Mummun kuolema oli myös helpotus, sillä hän oli ollut kesästä saakka huonossa kunnossa. Siksi en olisi uskonut sen kolahtavan niin kovaa. Lapsuus on taas himpun verran kauempana.

91-vuotiaana kuollut Mummuni oli äiti kahdeksalle, isoäiti kahdellekymmenellekolmelle ja laskujeni mukaan isoisoäiti ainakin kahdellekymmenelleyhdelle. Meidän Mummumme. Helvi.

5 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Otan osaa! :(

Isäni veli nukkui pois pari viikkoa sitten saman ikäisenä. Suomen itsenäisyyden ikäisiä...

VOIMAA!!!

Anu kirjoitti...

Otan osaa. Pikkuhiljaa suru painuu taka-alalle ja mielessä on vain lämpimät muistot.
Helvi-mummu sai elää pitkän elämän ja se on ihana asia.

Kirsikka kirjoitti...

Otan osaa.

Ihanaa on, että mummu oli kanssanne näin pitkään.

Minz kirjoitti...

Voi, se koskettaa, vaikka olisi kuinka odotettua. Pitkän iän oli mummusi saanut elää, paljon kokeakin. Voimia!

Aimo kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta, Stansta, Anu, Kirsikka ja Minz.