sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Myrkkyä

Palasimme tänään kotiin evakkoreissulta. Samalla ovenavauksella tuli sisään urakoitsijamme, joka tuli nopeasti laittamaan lievästi kalalle haiskahtavan primerin (?) pintaan, jotta hänen ei tarvitse huomenna odotella sen kuivumista neljää tuntia.

Huomenna on siis vedeneristeen vuoro. Isännöitsijä on kutsuttu tiistaiksi tarkastamaan työ ja torstaina kylpyhuoneen pitäsi olla siinä kunnossa, että putkimies voi hoidella pöntön ja muut kilkkeet paikoilleen.

Vedeneriste taitaa olla melkoista myrkkyä ja hajukin on kuulemma astetta pahempi kuin tämän päivän primerilla. Jos haju on oikein kamala, voi hyvinkin olla, ettemme yövy kotona maanantain ja tiistain välistä yötä.

lauantai 23. helmikuuta 2008

Kylmä sää

Eipä ole tänään kylmästä tarvinnut kärsiä. Niin oli keväistä. Tulimme aamusta Helsinkiin remonttimiestä pakoon. Remonttimme venähdettyä, painaa urakoitsijalla luonnollisesti muut hommat päälle, joten hän tuli lauantaiksi hommiin. Olisimme joka tapauksessa tulleet Helsinkiin melkein juhlimaan (terveisiä vaan melkein sankareille), joten isoa vaivaa evakkoreissusta ei ollut.

Junalta painuimme suoraan Erätukkuun hakemaan miehelle uudet eräkengät. Sainpa minäkin omat ja vielä kaupan päälle 65 litran rinkan. Kyllä nyt kelpaa mennä metsään. Erätukun jälkeen menimme isäni kyydillä toisen siskoni luokse käymään. Ohjelmassa piti olla vain jääkaapin ja pakastimen siirto kotoa ravintolaan, mutta vietimmekin ihan kunnolla aikaa tyhjässä ravintolassa kahvitellen ja jutustellen.

torstai 21. helmikuuta 2008

Niin äkkiä

Yllä kuva aamuisesta pikalattiamassakasasta (mikä on pikalattia?) ja alla kuva iltapäivän tilanteesta. Kylpyhuoneessa on nyt uusi lattia. Niin äkkiä se onnistuu, kun osaa. Toivon varovaisesti, että urakoitsija ehtisi huomisen aikana laittaa vedeneristeet, kun purnukatkin odottavat eteisessä. Purkeissa lukee ihkaoikeasti vedeneriste, kai se sitten on oikea termi.


Tässä alla vielä ne karmeat karmit. Urakoitsija kiikutti roskat aamulla niin rivakasti pois, etten ihan ehtinyt päästä selvyyteen, oliko tuo musta kosteutta vai pikeä. Oletan ja toivon, että se oli pikeä.

Njet njet

Lisää ilmaisia vinkkejä: Otsasi saat kätevästi kolhittua kannettavaan tietokoneeseen, kun korjaat hiukan huolimattomasti bloggausasentoa sängyssä.

Siis: Makaan tässä sängyllä selälläni, jalat koukussa ja kannettava vatsan päällä. Korjailin hiukan varomattomasti asentoani sillä seurauksella, että kannettava kallistui yllättäen minuun päin. Kannen lukon kivan kovat vastakappaleet kolisivat luonnollisesti otsaani. Nyt on kiva naarmu otsassa. Ei näin.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Näinhän täällä käy

Remontissa on taas edetty. Keittiön ja eteisen välimaastoon on ilmestynyt vino pino betonisäkkejä, ovi on irroitettu karmeine karmeineen ja seinä on entistä siloisempi. Ihan ei tällä viikolla ehditä laattahommiin ja remontin valmistuminen venyy väistämättä ensi viikolle. Toiveita kuitenkin on saada urakka hoidettua ensi viikon aikana. Tervetuloa siis korkkaamaan uusi kylpyhuoneemme, hankolaiset. (Kutsu koskee vain kolmea hankolaista kerrallaan ja heidän nimiensä tulee olla Emmi, Jani ja Milla. Henkilöllisyys tarkastetaan (kylpyhuoneen) ovella.)

Jos jaksan, ehdin ja muistan, nappaan aamusella pari kuvaa. Betonisäkkikukkula kaikessa karuudessaan melko liikuttava näky. Ja ne karmit, voi kamala (karmea).

Kylpyhuoneesta puuttuu (kaiken muun lisäksi) suihku ja termostaatti (ja sekoittaja tai mikälie, no kuitenkin kaikki suihkuun liityvä) sekä allaskaappi ja seinäkaappi. Peilikaappi ja valaisin meillä jo on, ja jos ihan tarkkoja ollaan, yksi allaskaappikin kävi kääntymässä asunnossamme, mutta se todettiin tarkistusmittausten jälkeen liian suureksi (siis takaisin Ikeaan). Pönttökin on, enkä nyt tarkoita pelkästään miestäni, ja taloudellisina ihmisinä (ei saa nauraa) käytämme vanhan altaan ja hanan.

Mitäs muuta sitä vielä puuttuu ihmislapsen vessasta? Uudet pyyhkeet! Uuden värisuunnitelman mukaan pyyhkeiden ja muun oheissälän väritys on punainen. Harmaa, valkoinen ja punainen, ei mikään ihan kamala yhdistelmä, eihän? Ongelmana vaan tietty on, ettei minulla ole yhtäkään punaista pyyhettä. Vanhoista pyyhkeistä oranssit saavat jäädä, sillä yhdistelmänä harmaa, valkoinen ja oranssi ei myöskään ole kovin paha. On tämä niin rankkaa ;)

Ennen kuin lopettelen tältä päivältä ja liityn univahvuuteen vieressä tuhisevan ja ruhisevan (!) miehen kanssa, annan ilmaisen vinkin kaikille muille naisille (ja miksei myös miehillekin, olen suvaitsevaisella päällä): Korkeakorkoisten saappaiden kanssa ei kannata käyttää varvassukkia, ellei halua saada pikkuisten varpaidensa välejä vereslihalle.

(Tälle kirjoitukselle myönnetään viiden vuoden takuun lisäksi sulkeiden epävirallinen Suomen ennätys.)

Mystinen metsätyömies

Mä tahdon olla mystinen metsätyömies,
osallistumatta rojekteihin ja hankkeihin
Freud Marx Engels & Jung: Mystinen metsätyömies

Minua jo pidempään vaivannut kurja työasia on lähestulkoon selvinnyt. Murhetta aiheuttanut henkilö jää pois projektista. Eilinen lähes fyysinen paha olo muuttui tänään varovaiseksi innostukseksi ja hiukan epäuskoiseksi hämmästykseksi. Näinkö helposti tämä nyt sitten ratkesikin? Eniten minua ilostutti puhelimessa saamani tuki taholta, jonka en kuvitellut suhtautuvan minuun ja tilanteeseeni niin vakavasti ja loppupeleissä myönteisesti. Ensivaikutelmiin ei kannatakaan luottaa ihan sokeasti.

Asioilla on tapana myös järjestyä.

tiistai 19. helmikuuta 2008

On se hyvä (ettei lehmät lennä)

Kylppärin lattialla oli sitten hiki. Maanantaina kylpyhuoneessamme pyörähtänyt kuivausfirman kaveri sanoi jo kynnykseltä, että hän soisi lattian olevan kuivempi ja kovempi. Tuomio oli tyly: pikeen saakka betonit pois. Piki oli onneksi pitänyt pintansa, joten sen pidemmälle ei pintaa tarvinnut raapia (olisihan siinä jo tullut naapurin katto vastaan).

Seinänaapurikin kävi ihmettelemässä myllerrystä. Hän tiesi kertoa, että jossain toisessakin asunnossa on ollut samanlainen ongelma. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista.

Seuraavaksi valetaan uusi lattia, vanha on madaltunut kymmenen senttiä, joten valamista riittää. Urakoitsija on onneksi tällä välin tehnyt seinien pohjatyön valmiiksi, joten ihan kamalasti ei aikataulumme petä. Koputetaan nyt kuitenkin puuta, betonia ja muuta, ja toivotaan, että lehmät lentäisivät.

Maanantaina kävimme valitsemassa lattia- ja seinälaatat. Seinämateriaalit kustannamme itse, mutta hinnaksi laattojen osalta tulee noin 120 euroa, joten ei paha ollenkaan. Lattia on hiukan kalliimpi, mutta valitsin mielestäni oikein kauniin laatan. Värit ovat harmaa ja valkoinen, ei ihan se mitä olin suunnitellut, mutta ei paha kuitenkaan.

Haistakoon veen

Työasiat kenkuttaa taas. On oikein kunnon ärrinmurrinolo. Meninkin pilaamaan mukavan päivän katsomalla vielä tässä iltasella työsähköpostin. Huomenna olen kuitenkin koko työpäivän poissa koneelta, joten ikävä viesti olisi jäänyt torstaille.

Häpeän tunnustaa, että vastasin viestiin, ja aika kipakkaan sävyyn. Hiukan jännittää vastaanottajan reaktio, mutta olen jo päättänyt, etten siedä tarpeetonta ja asiatonta lässytystä ja morkkaamista. Enkä myöskään anna tämän henkilön enää itkettää itseäni.

Niin, ja töistä sen verran vielä, että minua pyydettiin laittamaan hakemus ja ansioluettelo erääseen mielenkiintoisen paikkaan, joka on hiljasessa haussa. Olihan se pistettävä, kun pyydetään. Haastattelukutsukin tuli jo, joten ensi kuun alussa on jännät paikat. Ei siitä kuitenkaan vielä sen enempää.

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa

Jumppakärpästely on viatonta, kyllä. Kainoa, juu-uh. Mutta ei se nyt sentään ole ainoa harrastukseni, vaikka välillä siltä tuntuukin.

Eilen olin iltatilaisuudessa paikkakunnan isossa konsertti- ja kongressitalossa. Ohjelmassa oli hauska naisten ilta ruokailun, viinin, hyvän seuran sekä Smokkijätkien merkeissä. Olin hiukan myöhässä aloituksesta, sillä kävin töiden jälkeen salilla ja suihkussa. Tuttu vuoropäällikkö soitteli jo perään ja oli hyvin iloisen kuuloinen, kun kerroin olevani matkalla määränpäähän suoraan salilta. Oli kuulemma jo arvellutkin minun olleen jumpassa ja kertonut tästä muillekin ennen kuin soitti minulle. Olivat saaneet hyvät naurut, kun arvaus oli osunut aivan oikeaan. Onko minusta todellakin tullut näin tylsä? :)

Mitäs muita harrastuksia minulla sitten onkaan? Tärkeimpiä ovat lukeminen (note to self: Lukutoukat pitää elvyttää), elokuvat (note to self: elokuvablogiin pitää kirjoittaa), ruoka (note to self: tee enemmän ruokaa kotona, katso uusia reseptejä vaikka ruokablogeista) ja blogit (note to self: hillitse hiukan blogi-intoilua). Löytyyhän noita, loppupeleissä aika viattomia ja kainoja kaikki, mutta ei ollenkaan tylsiä, eihän.

Remonttirintamalta kuuluu kummia. Minz taisi viime postauksen kommentissaan olla ihan oikeassa, että isännöintsijällä on ollut jonkinlainen aavistus ongelmamme syistä ja taustoista. Oli kuulemma heti luvannut taloyhtiön maksavan kaiken lattiaremonttiin liittyvän, vaikka hänen saneluitaan ei oltukaan kuunneltu.

Kahden laattakerroksen alta löytyi vielä kolmas. Tässäkään ei ollut vesieristystä, ei sitten ollenkaan. Kohta ollaan betonilla, toivottavasti. Sitten valuhommiin, kunhan kosteusasia selviää.

Remontin kesto on vielä epäselvä, mutta juuri nyt sekään ei huoleta. Naapurirapun vessakin on jo koekäytetty eikä se ollut yhtään niin kamalaa. Koko hommaan meni vain viisi minuuttia (kyllä, katsoin kellosta). Aamuyön pissareissu on tosin vielä kokematta. Sitä odotellessa painun nyt pehkuihin, huomenna on aikainen herätys. On ehkä ihan hyvä olla hereillä, suht virkeä ja edes vähän pukeissa, kun putkimies tulee aamulla.

tiistai 12. helmikuuta 2008

Huomenna päivä on uus

Olisihan se pitänyt arvata. Siis ihan oikeasti olisi pitänyt:

1. Eilen alkanut remontti kiristää hermoja jo nyt. Suihkuttomuus ja (melkein) vessattomuus on raastavaa puuhaa.
2. Kahden viikon aikataulu voi venähtää yhdessä päivässä määrittelemättömän pitkäksi ajaksi.
3. Kun hommat menevät päin helvettiä, niin ne todella menevät päin helvettiä.
4. Minä, lähestulkoon ikuinen optimisti tai vähintäänkin positiivinen realisti, löydän itsestäni kunnon pessimistin, kun tilanne niin vaatii.
5. Veden juomisesta luopuminen on kamalan vaikeaa.

Kohta nimittäin pullistuu otsasuoni, eikä syynä tällä kertaa olekaan huimat verenpaineluvut (162/104), vaan remontti. Jos vaikka aloittaisin (melkein) alusta.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kylpyhuoneemme lattia on melkoinen ongelmapesä ja seinien kunto herätti kysymyksiä jo näytön yhteydessä. Lattiaongelmaa on selvitetty kohta kaksi vuotta, mutta seinien kanssa pystyimme elämään.

Lyhykäisyydessä lattian pulma on onneton kaatokulma (hih). Jostain kumman syystä suihkuvesi ei valu lattiakaivoon, vaan kerääntyy vessanpöntön eteen - ja jää siihen. Jo kiinteistövälittäjä selvitteli (tai selvitteli) asiaa ja sanoi taloyhtiön huolehtivan asiasta, jos siinä tulee jotain ongelmia. Isännöitsijä taas otti tiukan linjan melkein kahden vuoden ajaksi ja kielsi ongelman olemassaolon tyyliin "sen kuuluukin olla niin". Viime syksynä väsytystaktiikka kuitenkin puri ja isännöitsijä lupasi taloyhtiön maksavan lattian osuuden kylppäriremontista. Siis eikun hommiin. Tai niin ainakin kuvittelimme tähän iltapäivään asti.

Isännöitsijä saneli korjaukselle omat ehtonsa eli uusi lattia kaatoineen olisi pitänyt saada aikaan vanhan päälle, koska "kosteussulku on niin kallista puuhaa, ettei sitä parane mennä rikkomaan". Fiksu ja ammattitaitoinen urakoitsijamme kuitenkin kuittasi isännöistijän puheet puppuna ja kieltäytyi tanssimasta isännöitsijän pillin mukaan, ja meillehän se sopi. Tänään urakoitsija oli sitten purkanut lattiaa ja huomannut kauhukseen, että sekundalattia oli tehty vanhan lattian päälle ilman minkäänlaista kosteussulkua. Kylpyhuoneemme lattia, jonka "kuuluikin olla niin", on siis laattojen alta märkää mössöä. Hip hip hurraa. Hip hip. Hurraa.

Asia etenee nyt sitten näin: Urakoitsija ottaa huomenna yhteyttä isännöisijään, jos isännöitsijä vaan vastaa puhelimeen (toiveajattelua). Urakoitsija selittää tilanteen ja isännöitsijä kuuntelee (toiveajattelua).

Kahden viikon remontti tuntuu juuri nyt jotenkin aivan naurettavalta ajatukselta. Palataan asiaan kahden kuukauden päästä. Onneksi huomenna on uusi päivä.

maanantai 11. helmikuuta 2008

Juomalaulu

"Sun pitää vähentää juomista."

Näin sanoi mieheni eräänä aamuna minulle. Ei, kyseessä ei ollut moraalisaarna viikonloppuriekkumisesta eikä muusta siveettömästä elämästä.

Tapanani on kitata melkoiset määrät vettä kotona ollessani. Puolen litran tuoppi on aina oltava lähettyvillä ja siinä mieluiten ihan tavallista kylmää hanavettä. Ei ole vaikea arvata mitä veden juomisesta seuraa, vessahätäpä tietenkin. Normaalioloissa se ei ole mikään ongelma, mutta tänään on alkanut uusi aika, kylpyhuoneremontti.

Urakoitsija aloitti tänään ja jo nyt on seinät betonilla. Onneton lattia, jonka takia koko remontti on tehtävä, on vielä paikoillaan. Vielä huomisen saamme pitää sinisen pönttömme, sen jälkeen on suunnattava tarpeilleen toiseen rappuun, jonka kahdeksannessa kerroksessa on vessa. Aamuviiden pissareissut saattavat käydä mielenkiintoisiksi.

Alla kuva yhdestä kylppärimme vanhasta seinäkaakelista. Aika mielenkiintoinen kuvio, eikö? Yksittäisenä kaakelina jopa vähän kaunis. Mutta ihan kokonaisena seinänä? Juuei.

Vaikea uskoa, että asunnossamme on joskus kymmenen vuotta sitten tehty ihan oikea kylppäriremontti. Tuon remontin jäljiltä parissa kohdassa seinää oli vanhojen laattojen sijasta kirkkaan oransseja laattoja. Ilmeisesti laatat oli vaihdettu jonkinasteisen kosteusvaurion takia. Siitähän on sitten ollut seurauksena varsin mielenkiintoinen tilkkutäkki :) Tuo laatta tuossa yllä oli muuten poikkeus muiden joukossa, siinä ei ollut reikää eikä lohkeamaa.

Niin ja se lattia. Se oli luonnollisestikin tuon remontin yhteydessä tehty uusiksi. Laatu oli aivan huippua - luonnollisestikin. Urakoitsijamme rävähti aamulla nauramaan ja totesi, ettei vähään aikaan olekaan nähnyt kaatoa, joka saa veden pakenemaan lattiakaivoa.

Edessä on mielenkiintoiset kaksi viikkoa. Kohta suuntaan salille jumppaan, venyttelyyn, saunaan ja suihkuun. Onneksi on sali.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Must on tullut urheiluhullu

Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan
Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan
Tuo toiveeni ainoa että olla saampi,
nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi
Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja pelaan sulkista
Eppu Normaali: Urheiluhullu


Viime viikko meni kuntoilun osalta vähän överiksi, täytyy tunnustaa. Ohjelmassani oli lätkän ja sulkapallon sijasta perfect body, pump, kiertoharjoittelu, aamuspinning, pallojumppa, bailatino, asahi ja kuntonyrkkeily (ei ollut vaikeaa kuvitella vastustajaa varjonyrkkeillessä). Kumman hyvin jaksoin, vaikka paikat ovatkin edelleen todella kipeät.

Sunnuntaina yritin venytellä ja levittelin kipeimpiin paikkoihin tiikeribalsamia niin reippahasti, että näppäimistökin haisee sille. Anelin miestä vielä hieromaan takareisiä ja hartioita. Täytyy muuten todeta, että tiikeribalsami ja spontaani seksi eivät sovi yhteen. Kivuliasta touhua.

Sunnuntain kuntonyrkkeily oli jo aika rankka setti. Jaa mitä, ai tällä viikolla uudestaan? Tottahan toki.

sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Mustelmilla

Ilman silmälasejani näen tarkasti noin puolen metrin päähän, jos niinkään pitkälle. Kuntosalin suihkussa ja saunassa saatan olla aika omituinen näky, kun yritän etsiä jotain kiintopistettä. Saunassa tuleekin yleensä tutkailua omaa napaa, se kun on yleensä lähimpänä. Aika usein teen myös arpi- ja mustelmainventaarion. Kas, tuossa on vasemman pohkeen pitkä arpi, se on jäljellä pintanaarmusta, jonka sain huhtikuussa 2002 edellisen kämpän remontin yhteydessä. Samassa kuussa koirani kuoli, vanhempani ajoivat kolarin, automme varastettiin ja joku vei pyykkimme kuivaushuoneesta. Paljon muistoja nivoituu yhteen arpeen.

Polveni taas paljastavat minun olevan parantumaton köntys. On arpia aina Hangosta Haapavedelle. Oikean polveni yläpuolella puolestaan on pyöreä arpi, joka muistuttaa minua siitä kerrasta, kun joskus yläasteikäisenä juotin tinaa pelkkä pyyhe päälläni (okei, sen lisäksi, että olen köntys, olen myös omituinen). Pieni tulikuuma tinapallero tipahti suoraan jalalleni. Samaisen polven alapuolella on äkäisen punainen arpi loppuvuoden kömmähdyksestä. Käsissäni on arpia muistuttamassa Elsa-kissasta, poistetusta luomesta ja niistä monista kerroista, kun olen ollut liian kärsimätön leipuri ja kohdannut uunin vastukset.

Vasemman kulmakarvani katkaisee arpi, joka jäi muistoksi siitä kerrasta, kun kaadoin kirjahyllyn päälleni. Olin kaiketi alle kouluikäinen tarmopesäke ja saanut päähäni kiivetä kirjahyllyyn - luonnollisesti. Eipä Ikeakaan turhaan neuvo kiinnittämään painavat huonekalut seinään. Takaraivossani taas on pitkä ja paksu arpi, joka jäi kohtaamisesta pyörän tarakan kanssa. Pyöräilin suoraan päin betoniporsasta, pyöräni lennähti ympäri, leukani osui porsaaseen ja tarakka takaraivoon. Tuossapa ainekset isommalle onnettomuudelle.

Mustelmia olen aina saanut helposti. Perhepäivähoitajani mukaan minulle ei tarvinnut kuin vaipat vaihtaa ja olin kuin piesty. Nytkin jaloissani on toistakymmentä mustelmaa. Köntys mikä köntys. Mustelmat ovat minulle niin arkipäiväinen asia, etten edes huomaa peitellä niitä. Mitä siitä, jos muut hiukan ihmettelevät.