maanantai 24. maaliskuuta 2008

Ennen ja jälkeen

Tässä hiukan kuvia kylppäristä, enempää kuvia minulla ei vanhasta ollutkaan ja näidenkin kaivaminen koneelta oli työn ja tuskan takana. Työn ja tuskan lisäksi pienestä kylppäristä on kovin vaikea ottaa hyviä kuvia. Siis sisustuksesta riippumatta.



Hailakansininen pönttömme vaihtui yllätyspyllätys valkoiseen. Kuka olisi uskonut?



Vähän lisää säilytystilaa. Ainoana säiltyselementtinä oli ankea peilikaappi, mutta nyt kylppärissämme on iso peili, allaskaappi ja tuo korkea kaappi. Kyllä nyt on tilaa myös vessapaperille.



Tähän ei varmaankaan tarvitse sanoa sen enempää. Varmasti jokainen näkee tarpeen muutokselle ennen -kuvassa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Hurraa, remontti on ohi!

Sitähän tuntee itsensä ihan ihmiseksi, kun on toimiva vessa, suihku ja pyykinpesukone (kuivaajasta nyt puhumattakaan). Remontti on siis onnellisesti saatu päätökseen. Putkimies tervehtyi sopivasti hommin ja olemme nauttineet uudesta kylppäristämme jo yli kaksi viikkoa. Ihanaa! (Listat tietty on vielä laittamatta, samoin eteisen seinä odottaa korjausta. Pikkujuttuja tässä vaiheessa.)

Pari viikkoa on mennyt mukavasti siivoillessa, pyykätessä ja sisustaessa. Tietokoneella on hoidettu vain välttämättömin, kuten pankkiasiat, blogien lukeminen ja Perez Hilton. Oman blogin päivittäminen on ollut mielessä montakin kertaa, mutta jostain syystä en ole vähään aikaan jaksanut kirjoitella. Kuntosalilla ja jumpassa olen kuitenkin edelleen käynyt ahkerasti. Kummasti se kunto vaan kasvaa ihan huomaamatta.

En ole vielä saanut aikaiseksi hyvää kuvaa kylppärin uudesta ulkoasusta. Kuvat ajalta ennen remonttia ovat jossain kansiossa tietokoneen uumenissa, joten säästelen ennen ja jälkeen -postausta vielä hetken. Ihana kylppäristä kuitenkin tuli, sen voin vannoa!

Lohdutukseksi alla kuva uuden ilmeen saaneesta eteisestä. Roudasin makuuhuoneen lipaston eteiseen ja eteisen kaapin makuuhuoneeseen. Tulipahan paljon valoa! Mies kiinnitti valokuvahyllyt seinään vain yhden kiukkukohtauksen jälkeen - edistystä. Ihanat tulppaanit ovat mieheltä, ei tosin omalta mieheltäni - tietenkään. Keskiviikkona 19. päivä tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassani ja ihana esimieheni muisti minua kukilla.

Keräsin noille tauluhyllyille pari tärkeintä kuvaa. Alahyllyllä on kummisetäni ottama kuva isästäni verstaallaan. Tuossa kuvassa on aivan mielettömän ihana tunnelma. Kukkien takana piiloteleva koirapatsas on siskoni tekemä ja se esittää viisi vuotta sitten kuollutta Ami-koiraani. Ylähyllyllä on perhepotretti, jossa ovat vanhempani ja sisareni sekä tietenkin minä itse. Kuva ei ole ihan tavallinen pönötyskuva, sillä kaikki nauramme ääneen eikä kukaan oikein katso suoraan kameraan. Tyypillistä meitä. Keskellä on hääkuvamme Tammisaaren maistraatin parkkipaikalta. Tyypillistä meitä.

Töistä puhuen. Aikani nykyisessä työpaikassani jatkuu vielä. Alkukuun haastattelu meni mainiosti, mutta tehtävässä ei olisi minulle tarpeeksi haasteita. Paikkana ja talona, tuo uusi paikka olisi kiinnostanut luonnollisesti todella paljon, mutta näin on parempi. Pidän työpaikastani valtavasti, ihmiset ympärilläni ovat ihania ja toiveeni uusista haasteista on toivottavasti kuultu ja otetaan huomioon.

Otetaan tähän nyt sitten kaikki uutiset. Oheinen a-kirjain koristaa ensi kuun alusta olkapäätäni.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Päin seiniä, kattoa ja lattiaa

Hyvää neljättä remonttiviikkoa. Seinät ja lattia valmistuivat loppuviikosta, katto tänään. Takapakkikin on taas vaihteeksi kuulunut kuvioihin, sillä putkimies sairastui, joten eipä ole vieläkään vettä. Uusi pönttö on tosin ämpäritekniikalla käytössä. Toiveissa olisi saada remontti valmiiksi tällä viikolla.

Arvata saattaa, että viikonlopun valtiovierailu piti perua. Harmittaa vieläkin vähän, vaikka olikin muuten ihan tehokas ja mukava viikonloppu.

Mitäs muuten? No eipä juuri mitään. Pari viikkoa sitten perjantaina askelkyykyssä vihlaissut polvi juilii edelleen. Ei ole polvituki paljoa auttanut ja lepääminenhän on aivan mahdoton ajatus, vaikka en tänään en poikkeuksellisesti ollutkaan jumpassa. Kävin iltapäivällä kampaajalla, joten hikoileminen olisi ollut synti ja häpeä ;)

Kampaajakäynti osui aika hyvään saumaan, sillä minulla on työhaastattelu keskiviikkona. Aavistuksen verran jännittää. Olen jotenkin vakuuttunut, etten haastattelutilanteessa saakaan sanaakaan saksaa suustani tai puhun ihan höpöjä. Jännityksestä varmaan johtuu myös se, että kuvittelen koko ajan haastattelun olevan huomenna, ihan kuin olisin vahingossa merkinnyt tapaamisen kalenteriini väärälle päivälle. Mutta en ole, enhän?

Viime kuun teema, musiikkiotsikot (Freud, Marx, Engels & Jung ja Eppu Normaali) ei saa jatkoa ainakaan tässä kuussa. Katsotaan sitten ensi kuulle jokin kiva teema, vaikka sananmuunnokset.