lauantai 17. tammikuuta 2009

Ja sitten pitkä puhallus

Tulimme juuri mökiltä saunomasta ja syömästä hyvin. Mies otti pari saunaolutta, joten minulle lankesi kuskihommat. Puolessavälissä kotimatkaa oli poliisin puhallusratsia. Pysäytin auton ja avasin ikkunan.

Poliisimies näytti kovin tutulta ja olin sitä mieltä, että minua puhalluttamassa oli mieheni lapsuuskaveri. Tokaisin ikkunasta "täällähän on tuttuja miehiä". Tajusin kuitenkin siinä samassa, että virka-asuinen mies oli tuttu ihan muusta syystä.

Kyseessä oli tolkuttoman suloinen Suomen Robinson -ohjelmassa kisaillut paikallinen poliisimies. On tuttuja ja sitten on tuttuja.

Nielaisin lauseeni lopun ja ryhdyin avaamaan ovea, sillä 18-vuotiaan menopelimme sähköikkunat kiukuttelivat taas. Mutta. Ihan yhtäkkiä en muistanutkaan, mistä automme ovet aukeavat ja minun piti sytyttää sisävalo avatakseni ovi. Aivan kuin olisin ollut ratissa ensimmäistä kertaa. Taas kerran.

En siinä sitten edes muistanut pyytää anteeksi, että olen viime aikoina syönyt paljon valkosipulia, vaan tarjoilin sen pyydetyn pitkän puhalluksen. Tohoilustani huolimatta poliisimies oli ystävällinen ja iloinen, ja alkometrikin näytti ihan puhdasta nollaa.

Ei kommentteja: