maanantai 26. tammikuuta 2009

Kaapista ulos

Viikonloppuna kerroimme vanhemmilleni. He olivat odotetusti todella iloisia ja innoissaan. Yritimme saada viikonlopun aikana kerrottua myös mieheni vanhemmille, mutta yhteistä aikaa ei tuntunut löytyvän. Tällaista asiaa, kun ei voi tuleville isovanhemmille täräyttää puhelimessa, eihän.

Olimme sopineet miehen kanssa, että puhumme suoraan, jos joku raskaudesta kysyy. Lauantaina hyvän ystävän valmistujaisissa tilanne olikin päällä jo ennen kuin arvasimme. Oli ihana kertoa asiasta rakkaille ystäville, vaikka toisaalta vähän jännittikin.

Töissä en luonnollisestikaan aio paljastaa asiaa vielä pitkään aikaan. Tämän blogin olenkin perustanut juuri siksi, etten paljastaisi itseäni niille parille työkaverille, joiden tiedän varsinaista blogiani lukevan. Samasta syystä en aio asiaa vielä Facebookinkaan puolella paljastaa, minulla on siellä liian monta työkaveria.

Tunteet ovat taas olleet pinnassa. Katsoin eilen Nelosen Kuorosota-ohjelmaa ja vollotin jo alkukappaleen aikana. Mies tuli työhuoneesta makuuhuoneeseen katsomaan, mikä vaimoa itketyttää. Selitä nyt sitten siinä, että itkettää niin kovasti, kun toiset laulaa. Loppujen lopuksi nauroin niin kovaa, että mahaan sattui.

Tänään sain varattua ajan neuvolaan. Jotenkin neuvola tuntuu ihan kummalliselta, jopa sananakin. Neuvola. En oikein osaa selittää asiaa, mutta neuvola on jonkinlainen salattu maailma, johon ei ole asiaa ilman lasta mahassa tai sylissä. Nyt olen sitten pääsylippuni lunastanut ja ensi viikolla alkaa kyyti. Toivottavasti siellä pidetään minusta (meistä) hyvää huolta.

Ei kommentteja: