torstai 8. tammikuuta 2009

Kivekset ja muita murheita

Murehdin noin kuukausi sitten työterveyslääkärin säikäyttämänä terveyttäni. Toistaiseksi kokeissa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja lääkäri sanoi nimenomaan voivansa sulkea pois leukemian mahdollisuuden.

Sen verran kuitenkin homma jatkuu, että tammikuun aikana tulee erikoislääkäriltä lausunto imusolmukkeestani, jonka jälkeen pohdimme koko pirulaisen poistamista.

Jotain hauskaakin tähän tutkimiseen riitti. Sain käteeni kutsun röntgenosastolle enkä voinut olla nauramatta siihen listattuja tutkimuskohteita, sillä lista alkoi kiveksillä. Tietääkseni minulla ei niitä vielä(kään) ole, vaikka joku onkin joskus sanonut, että minussa on munaa.


Jostain syystä olen ryhtynyt ajattelemaan, että murheiden määrä on vakio. Valtaosan joululomastani olen nimittäin viettänyt päivystyksissä ja polilla tutkituttamassa toista ongelmaa. Voimakas kipu on valvottanut minua joulusta lähtien.

Tämän viikon maanantaina oli tarkoitus viettää hemmottelupäivä kynsihuollon, kampaajan ja jumpan merkeissä. Viikonlopun päivystysrumban jälkeen minulla kuitenkin oli jo aamuksi varattu aika polille.

Poliklinikalla vierähti ajanvarauksesta huolimatta niin pitkä tovi, että kynsihuolto meni sivu suun. Istuin aamukahdeksasta odotusaulassa ja katsoin kolme tuntia muiden menevän lääkärin luokse. Olin mennyt polille ravinnotta, sillä minulle oli väläytetty mahdollisuutta leikkauksesta.

Kun yhdeltätoista vihdoin pääsin lääkäriin, kuulin, että minun olisi pitänyt käydä verikokeissa heti aamusta. Sitä mieltä minäkin olin ollut polille saapuessani ja olin asian vielä varmistanut. "Ei kokeita", sanoi osastosihteeri. Minulle pärähti siis vielä toinen kolmen tunnin odottelu ja päätin, etten jätä kampaajaa väliin. Pyysin päästä kotiin ("kotiin") odottelemaan tulosten valmistumista, ja sainkin luvan häipyä, kunhan lupasin olla syömättä.

Lääkäri soitti tuloksista hieman ennen kolmea, kun olin kampaajalla. Edessä olisi kuulemma leikkaus, hän sanoi ja käski pikaisesti päivystykseen. Ajattelin, että föönataan nyt kuitenkin ensin ja ihana Turo-kampaajani loihti kivan kampauksen. Nauroimme, että kaikkihan nyt menevät leikkaukseen uusilla hiuksilla.

Vaan eipä tarvinnut leikata. Päivystävän lääkärin mielestä leikkaukselle ei ollutkaan niin akuuttia tarvetta, joten pääsin kotiin kipuilemaan ja mikä tärkeitä, syömään. Huomenna sitten on taas uusi aika polille. Huomenna kai tiedän taas lisää.

En vaan voi olla ajattelematta, mikä vaikutus tuolla osastosihteerin laboratoriokoemöhläyksellä oli. Jos olisin maanantaina saanut koetulokseni jo ollessani polilla, olisi minulta jo leikattu maanantaina muutakin kuin hiukset. Se on pienestä kii.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

No johan oli. Toivottavasti kipuilut ja muuta ikävyydet menee pian pois.

Mutta seurasi tästä postauksesta jotain positiivista (siis ainakin minulle). Varasin nimittäin sinun innoittamanasi itselleni ajan kampaajalta huomiselle. Jei! :)

Stansta kirjoitti...

Kylläpä sua nyt koetellaan! Jos se näin vuoden alussa tarkottaiskin sitä, että saat vapautuksen kaikista sairasteluista koko loppu vuodeksi..?
HUSPOIS ja parempia vointeja, Aimo!

Kirsikka kirjoitti...

No voi Aimulia... :( Kaikkea sullekin sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti operatsiooni menee kuitenkin hyvin sitten kun/jos sinne pääset ja joudut!

Viiru kirjoitti...

joko kivekset on laskeutunut? :)