tiistai 14. huhtikuuta 2009

209 senttiä ja 180 astetta

Mikä on 209 senttiä korkea?


Se voi olla esimerkiksi koripalloilija, mutta tässä tapauksessa se on yhdeksän kopiopaperilaatikollista kirjoja pinottuna päällekkäin. Asunnossamme on onneksi niin korkeat huoneet, että pinoon mahtuu vielä yksi laatikko. Minulla ei tosin enää taida pituus riittää pinoamiseen.

Mitkä taas tekevät 180 asteen keipauksen hetkessä?

No nehän on Aimon tunteet. Tänään on ollut melkoinen päivä. Pääsiäisloman jälkeen palasin töihin täydellä teholla. Aamulla olin ihan pirteänä, mutta päivään kuuluikin yllättäen pahaa mieltä, väsymystä, kamalaa kiirettä ja melkoista tunteiden vuoristorataa, jossa fiilikset heittelivät hetkessä 180 astetta.

Aivan kuin väsymyksen varmistaakseni, oli ohjelmassani vielä jumppaa ja viimeinen saksan tunti (luulin muuten jo viime viikolla, että viimeinen tunti oli silloin). Jumppaa en voinut jättää väliin kuultuani epäimartelevan kommentin ulkomuodostani ja saksan tunnille olin jo ehtinyt luvata meneväni. Kumpaakaan en kadu, mutta huomaan, että kohta on opittava tinkimään menoista.

Kotona sain juuri ja juuri kirjat pakattua ennen kuin uni alkoi painaa. Nyt meinaa ihan tehdä tiukkaa mennä iltapesulle. Taidan kaatua sänkyyn ja ummistaa silmät yöunille ihan hyvillä mielin.

3 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Hitsi, mä en laskenut paljonko mulla on kirjoja. Mutta ne olikin pakattu näpsäkästi isompiin laatikoihin. Joissa ne sitten olikin eri näpsäkkää kantaa...

Holly kirjoitti...

Raskausväsymys ei sitten pahemmin piinaa? Hyvä niin, koska väsy voi olla myös ihan armotonta, kuten minulla aikoinaan. Nukahdin pyykkitupaan...:)

Stansta kirjoitti...

Onneksi se 180 astetta ei tarkoittanut kirjalaatikkopinoa suunnanmuutoksen jälkeen! Meinaan kun ensin kuvittelin, että moinen komea torni olisi kaatunut...

Muistahan levätäkin välillä tarpeiksi asti!