tiistai 14. huhtikuuta 2009

I'm pregnant, what's your excuse?

Ymmärrän kyllä, ei tosiaankaan ole siitä kyse, ettenkö ymmärtäisi.

Raskaana oleva nainen on aina jossain määrin yhteistä omaisuutta. Ja silti koko tila ja tilanne on niin uusi, ihmeellinen ja yksityinen, että lähes kaikki lähestymiset tuntuvat yllättäviltä ja jopa tunkeilevilta.

Raskaus antaa muille paljon tavallista enemmän vapauksia kommentoida, seurata ja neuvoa.

On ihanaa, että kanssaihmiset myötäelävät tämän ajan kanssani. On ihanaa, että lähelläni on ihmisiä, jotka ovat onnellisia iloisesta asiasta.

Mutta silti joskus liika on liikaa.

Olen jo saanut tottua jatkuvaan mahatarkkailuun. Päivittäin näkemäni ihmiset jaksavat muistuttaa, että "on se kasvanut" ja "joo, kyllä se jo näkyy". Ihanko totta? No shit Sherlock. Ajatella, että olen viidennellä kuulla raskaana ja mahakin näkyy.

Olen myös kokenut ensimmäistä (ja valitettavasti en varmastikaan viimeistä) kertaa sen, kuinka täysin tuntematon ihminen tarraa alavatsaani kiinni. Olisikin kyse ollut lääkäristä, vaan ei, kyseessä oli siskoni kampaajan miniä. Enkä edes tiedä tuon naisen nimeä.

Tänään sain kuulla olevani pullea. Pullea. Ei välttämättä sellainen adjektiivi, jonka päivittäin uuden vartalon kanssa heräävänä ja valmiiksi epävarmaksi itsensä tuntevana haluaa kuulla.

En halua pahoittaa kenekään mieltä olemalla töykeä, mutta onko oikein pahoittaa minun mieltäni?

Tarkkailen jo nyt muuttuvaa vartaloani, miettien ja tuskaillen painonnousua ja opettellen hyväksymään väistämättömän muutoksen. En halua kalastella kohteliaisuuksia, mutta on kiva kuitenkin kuulla olevansa jotain muuta kuin nyt esimerkiksi pullea.

Ymmärrän kyllä olevani juuri nyt tavallista herkempi, mutta se pitäisi olla myös muillekin selvää. Niin hyvin kun nämä tuntuvat kaiken muun tietävän.

Ei tietenkään saa nyt kuvitella, että minulle ei saa sanoa tai kommentoida enää mitään, mutta toivon ymmärrystä, jos en satu hyppimään riemusta kuullessani taas kerran mahani koosta.

6 kommenttia:

Nimby kirjoitti...

Aaargh tätä myötä-ärsytyksen määrää! Tuli niin mieleen, kun ventovieraat taputteli mahaa ja kyseli, miten vatsa toimii ja tarvitseeko käydä usein pissalla. Haloo. Anoppi lopetti mahan lääppimisen kun kerran taputin sen pömppistä takaisin ja kysyin, että mites se sulla menee. Puhumattakaan synnytyksen jälkeen, kun ihan soveliaita puheenaiheita tuntui olevan tuo alaosasto ja sen kunto, rintojen koko ja vauvan imeminen. Se on kyllä aivan käsittämätöntä.

Mä koin parhaaksi sanoa jotain nasevaa takaisin tai olla vaan huomioimatta mitenkään, ajatuksella hyvää ne vain tarkoittaa. Kun saa lapsia, niin oma elämä tulee jotenkin kaikkien yhteiseksi asiaksi. Kaupassa kaikki mummot kyselee että riittääkö maito ja tulee pärskimään kaukalon päälle ja ihastelemaan, uhmaikäisen kiukutellessa saa "hyviä" neuvoja joka paikasta ja tietysti sukulaisethan ne vasta osallistuvat. Tervetuloa lapsellisten maailmaan.. *avautuminen* =D

Kirsikka kirjoitti...

Jos joku sanoo sua pulleaksi, niin sano rauhassa takaisin. Sä et ole pulleaa nähnytkään. Paitsi ehkä mut... :)

Timo kirjoitti...

It's elementary, dear Watson: sä olet "paksuna". Pyöreänä. Pulleana.

Tää on varmaan pomminvarma flamebait, kun mies 'neuvoo', mutta sun on _tarkoituskin_ olla muutaman kuukauden kuluttua vielä reippaasti isompi kuin nyt.

"tuskaillen painonnousua": haloo! Olisi paljon ikävämpää, jos ei yhtään nousisi ja pyöristäisi; sitten vasta pitäisikin olla huolissaan. Toi kaikki on vaan *positiivista* (paitsi luvaton koskettaminen) ja sitä ne kommentoijatkin puheillaan tarkoittavat: ihailevat. Olen huomannut, että raskaus tuntuu olevan naisille jonkinlainen yhteisöllinen asia, jossa yhden raskaus kuuluu kaikille.

Anna paisua vaan! Lisää massaa. :-)
Kyllä se taas aikanaan katoaa. Nyt ei ole oikea aika miettiä moisia; epävarmuus hiiteen!

Ja nyt laitan asbestipuvun päälle.

Aimo kirjoitti...

Nimby ja Kirsikka, kiitos vinkeistä - täytyy kokeilla.

Timo, ota se asbestipuku pois. Juttuhan on siinä, että kyllä mä ymmärrän. Ymmärrän, että raskaus altistaa naisen sosiaalisen karjamarkkinakansan arvioitavaksi. Ymmärrän myös pyöristymisen kuuluvan asiaan, olevan ihan toivottuakin - eihän tässä sentään mitään pussieläimiä olla. Pointtinani olikin se, että pyöristyminen on niin luonnollista, ettei siitä tarvitsisi joka jumalan kerta mainita :)

Stansta kirjoitti...

Mulle kävi silloin valovuosia sitten (22v) niin, että olin kuskina pizzeria-reissulla ja kun menin pöydästä poispäin ottaakseni valokuvan seurueesta, niin viereisen pöydän mies sanoi kuuluvalla äänellä: "yrittäisit edes vetää tuota vatsaa sisään". Pyörähdin ympäri ja vastasin, että "jos herralla on tietoa lihaksista, jolla lapsen saa selkärankaa vasten, niin on hyvä ja kertoo". Meni mies seurueineen hiljaiseksi ja poistuivat melkoisen pian pizzeriasta...

Nauti vaan äläkä muista välitä!!! :D

Mersu kirjoitti...

Nain eilen kadulla naisen, jolla luki paidassa "I'm pregnant [not fat]". Siina oli rautalangasta vaannetty...