tiistai 7. huhtikuuta 2009

Koiramurheita

Siskoni perheen seitsemän kuukautta vanha Ami-mäyräkoira (siis Ami III) ei ole kunnossa.

Koira-raukka on saanut pitkin talvea poissaolokohtauksia, jotka viime viikolla yltyivät epileptisiksi kohtauksiksi. Satuimme miehen kanssa olemaan Helsingissä käymässä, kun koira sai yhden päivän aikana kuusi kohtausta.

Oli lohdutonta katsoa, kun muuten niin pirteän Amin suusta tuli vaahtoa ja koko koiran meni ihan jäykäksi vartalon ruvetessa nykimään.

Amia oli käytetty jo aikaisemmin päivällä eläinlääkärissä ja edessä oli seuraava keikka. Mieheni meni siskoni mukaan lääkäriin ja minä jäin lohduttamaan lapsia, kummipoikaani ja tämän veljeä.

Teimme yhdessä lasten kanssa toiselle koiralle pöksyt, sillä tällä oli alkanut juoksu. Äitini vanhat kirkkaankeltaiset pikkuhousut silvottiin hyvää tarkoitukseen. Pöksyjä tehdessä jutustelin poikien kanssa ja puhuimme siitä, mitä he olivat nähneet. Olivathan hurjat kohtaukset säikäyttäneet heidätkin.

Eläinlääkärissä meni yllättävän pitkään. Mies ehti olla siskoni seurana yli kaksi tuntia ennen kuin teimme vaihdon.

Saapuessani eläinlääkäriasemalle, oli koira jo paljon pirteämpi, sisko-raukasta ei valitettavasti voinut sanoa samaa.

Jokaisessa tassussa Amilla oli sideharso ja yhdessä kanyyli tippaa varten. Kohtauksia oli tullut vieläkin, mutta lääkärissä oli apu ja lääkkeet lähellä.

Koira ei ollut käynyt moneen tuntiin pissalla, mutta en tietenkään ollut muistanut kaulapantaa, saatika sitten hihnaa. Hoitajan avustuksella teimme sideharsosta lyhyen hätävarahihnan ja menimme ulos.

Eläinlääkäriaseman pihalla olimme huvittava näky. Siskoni talutti Amia alle metrisessä hihnassa ja minä juoksin perässä tippaa kannatellen ja koirankakkoja väistellen. Riemu oli suuri, kun Ami teki erikoispitkän pissan.

Kahden tunnin odottelun jälkeen pääsimme kotiin ohjeiden ja lääkkeiden kera. Amin tilaa vielä seurataan ja tutkitaan, sillä aivan täysin ei voida varmistua vaivasta. Siskoni mukaan kohtauksia on tullut edelleen, mutta onneksi niihin on lääke.

Ystävien Rambo-koira, myöskin vallaton mäyräkoira, on myös joutunut eläinlääkärin vastaanotolle useamman kerran. Alle vuoden vanhalla Rambolla oli molemmissa silmissä heikentynyt näkö. Kun tätä lähdettiin tutkimaan, selvisi, että koiralla oli kaihi molemmissa silmissä. Sen lisäksi silmistä löytyi sikiöaikaisia verisuonia. Silmien kehitys oli siis ilmeisesti pysähtynyt kohdussa. Leikkaushoidolla on huonot ennusteet, joten koira ilmeisesti sokeutuu.

1 kommentti:

Emmi kirjoitti...

Voi kun kurja homma, toivottavasti saavat Amin tilan sillai hyväks, et pärjää lääkkeillä. Ja Rambo raukka, kaikkia niil koirillakin vaan on. Hurjaa ja Kurjaa. Mun työkaveril oli kans alle vuoden ikänen koira, joka jouduttiin lopettaan just, kun sai epileptisiä kohtauksia niin paljon, sillä todettiin sit joku kasvain aivoissa. Voimia siskon perheelle!