lauantai 23. toukokuuta 2009

Hups!

Ja minä kun niin odotin pääseväni vesimelonin kimppuun.

Meloni taisi arvata aikeeni ja pyrki pakoon. Pako päättyi keittiön lattialle. Noin metrin lähtöpisteestä alaspäin.

Kas näin. Tällaista jälkeä saa aikaiseksi, kun hetkeksi kääntää selkänsä. Mainitsinko muuten, että täällä kirjoittaa tuleva äiti, joka vissiin jättää lapsensakin vartioimatta.

Vesimeloni sai ilmeisen kovan tällin, koska sen koko sisus kärsi aika tavalla. Pelkkää mössöä. Närpin sisusta sieltä täältä, mutta meloni ei vaan maistunut hyvältä. Siirryin toisen herkun eli ananaksen kimppuun.

Ei olisi kannattanut, sillä tätä yksilöä oli kypsyttänyt luontoäiti S-ryhmän kauppahelvetissä vähän liian pitkään.

Yritä tässä nyt sitten syödä terveellisesti. Onneksi kuitenkin onnistuin edes jossain. Sain aikaiseksi olutleivän, josta olen nakertanut jo valtaosan.

Pastanjauhajien olutleipää voin vain suositella, siinä ei voi epäonnistua. Idioottivarmuuden lisäksi leipä on myös erinomaisen maukasta. Nam.

4 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Anna anteeks, mutta mä nauran ihan hervottomasti sulle. Sä oot niiiiiin ihana! En voi kerta kaikkiaan käsittää miten sulle voi sattua niin paljon kommelluksia.
No, otan osaa vesimelonin rikkoutumisen vuoksi.

Emmi kirjoitti...

Vitsit, tota olutleipää on pitäny kokeilla jo kauan. Nyt täytyy tosissaa koklaa!

Emmi kirjoitti...

Vitsit, tota olutleipää on pitäny kokeilla jo kauan. Nyt täytyy tosissaa koklaa!

Emmi kirjoitti...

Tää tuplaus meni Lotan piikkiin ;)