maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kivikkoinen reissu

Firman kehittämispäivät, jokavuotinen tapahtuma, järjestettiin tällä kertaa Ahvenanmaalla. Olimme aivan mahtavassa paikassa ja puitteet olivat muutenkin ihan viimeisen päälle. Reissuun lähti torstaina melkein koko iloinen työyhteisömme, hiukan alle 30 työtoveria. Reissun tarkoituksena oli pitää hauskaa ja olla yhdessä.


Ei kuulosta kovin vaikealta. Eihän?

Vaan sitten kun on joukossa näitä, joilla ei ole humalassa mitään kontrollia. Otetaan vähän turhankin huolellisesti, sikaillaan ja öykkäröidään.

Siinä on helposti kaikkien reissu kivillä. Valitettavasti. Kotiin ei sitten palannutkaan niin kovin iloinen joukko.


Meno oli erään sankarin toimesta yltynyt perjantaina bussimatkalla kotiin jo niin hurjaan vauhtiin, että tänään on kahvipöydässä keskusteltu asian eteenpäin viemisestä.

Muiden kärvistellessä bussissa olin jo onnellisesti mieheni kainalossa turkulaishotellissa. Onneksi. Rakkaan ystävän valmistujaiset olivat sattumoisin samana viikonloppuna Turussa, joten mies tuli vastaan satamaan perjantaina ja suuntasimme hotellille.

Ahvenanmaa oli kuitenkin (taas kerran) mahtava elämys. Itse sain sattuneesta syystä nautiskella krapulattomasta reissusta eikä jälkeenpäin ole häpeiltävä mitään toilailuja. Kauniin auringonlaskunkin muistaisin ihan ilman kuvatodisteita.

2 kommenttia:

Holly kirjoitti...

Aaah! Firman kehityspäivät... (haa, pistekolmikko!) Kuule, yksi pienyrittäjätoiminnan ihanimmista puolista on, että ei ole firman kehityspäiviä, ei kick-offeja, ei kesäpäiviä, ei mitään. Nada, nothing, niente.

Olen vuosien saatossa ollut mukana kaikenlaisissa firman pippaloissa, viimeisinä aikoina melko vastentahtoisesti. On ollut yksi lähes alaikäisen vs. toimistoapulaisen raiskaus, yksi takapuolen näyttö Tallinnan tulliviranomaisille, monen monta tappelua poliiseineen ja ilman, on löydetty johtaja ja talousjohtaja alastomana toistensa sylissä - kylmästä - saunasta ja vaikka mitä. Niin, ja kerran yksi homo strippasi tilausbussin käytävällä miespuoliselle toimitusjohtajalle, joka ei ollut homo, vaan kiusaantunut. Ja sitten on tikkejä ja murtuneita ranteita...

Onneksi ei tarvitse enää osallistua yksiinkään kehityspäiviin. En halua enää tästä kovasti kehittyä!

Sinulla on edessä vielä monta iloista kehitysjuhlaa!

Aimo kirjoitti...

Aah, tosiaankin. Tällä viikolla kävi ilmi, että bussimatkan häiriö oli astetta vakavampaa. Asiaa kuulemma käsitellään ennen lomia ja lomien jälkeen tehdään pelisäännöt ja raamit tuleville reissuille. Huoh.