maanantai 6. heinäkuuta 2009

Neuvolassa 2. heinäkuuta

Oli se aika sitten varattu, vaikka ehdinkin jo manata, ettei "huomisen" aikaa ole olemassakaan.

Pääsin lääkärin juttusille vasta (tai jo) puolen tunnin odottelun jälkeen, ja naureskelimme terveydenhoitajan kanssa, että taidan olla toivoton tapaus.

Lääkäri oli uusi, siis minulle uusi. Edellisenä päivänä olisi ollut vuorossa lääkäri, jolla kävimme kuukausi sitten. Tämäkin lääkäri oli kyllä kovin mukava, ja hän kyseli taustat hyvin tarkkaan.

Jutustelujen jälkeen katseltiin sitten sekä ulkoa että sisältä tilannetta. Kohdunkaula oli ihan kunnossa, mutta lyhentynyt kuukaudessa sentin. Osittainhan se taitaa kuulua asiaan ja toisaalta taas olla ahkerien supistusten ansiota. Vauva on vielä kovasti poikittain (sen olisin kyllä itsekin voinut kertoa) eikä senkään puolesta tulossa ulos ennen aikojaan. Sf-mitta oli huimat neljä senttiä pidempi kuin pari päivää aikaisemmin neuvolassa, mutta mittaajissa on eroja.

Lääkäri valitteli kovasti omaa anatomiaansa, on kuulemma vähän turhan pienet kädet tehdä sisätutkimuksia. Minä taas ajattelin itsekseni, että taitavat äidit vaan olla ihan tyytyväisiä pienikätiseen tutkijaan.

Verenpaineista juttelimme melko pitkään. On tietenkin aika puuduttavaa selittää samat jutut moneen kertaan. Tunnen olevani kuin rikkinäinen levy ja pelkään unohtavani oleellisimmat asiat. Tällä kertaa minua kuitenkin kuunneltiin.

Näytin omia mittaustuloksiani rannemittarilla ja kerroin, että paineita on seurattu jo jonkin aikaa työterveydessä. Omat mittaustulokset ovat hurjan hyviä ja paineet pompsahtavat aina valkotakkisen läheisyydessä huomattavasti korkeammalle. Sovimme, että kalibroisimme rannemittarini terveydenhoitajan kanssa. Jos saamme suurinpiirtein samat tulokset, on oma mittarini luotettava - ja niin myös hyvät arvoni.

Sain vielä lähetteen labraan ja menin terveydenhoitajan viereen mittauttamaan paineet. Terveydenhoitajan mittarilla paineet olivat taas samaa luokkaa kuin aina ennenkin vastaanotolla. Ja kas, omalla mittarillani saimme ihan vastaavat lukemat. Terveydehoitaja totesi sen, minkä olen itse tiennyt jo pitkään: Minulle tulee mittaustilanteessa paikkalisää. Sain siis verenpainepoliiseilta synninpäästön. Vihdoinkin!

Labrassa otettiin verikokeet. Listalla oli myös pissanäyte, mutta olin ollut vasta puolisentoista tuntia pissaamatta, joten käteeni iskettiin näytepurkki ja käskettiin antaa virtsalle rakkoaikaa vähintään neljä tuntia. Yritin vikistä väliin, että olkaa itse pissaamatta neljä tuntia, kun joku pitää virtsarakkoa harjoitusmaalina, mutta labrassa oltiin armottomia.

Vaan vähänpä uskoin rakkoni rautaiseen voimaan. Sain pidäteltyä vaaditut neljä tuntia ja olin näytettä viedessäni voimieni tunnossa. Jos pystyn olemaan pissaamatta neljä tuntia, pystyn mihin vaan!

Labrakokeiden tuloksetkin sain samana päivänä - pissanäytettä lukuun ottamatta, siinä kun meni niin kauan odotellessa, siis pidätellessä. Kaikki oli verikokeiden osalta kunnossa, pissanäytteestä soitettaisiin perjantaina. Vaan eipä soitettu. Ja minä kun niin kovalla vaivalla olin sen näytteen saanut aikaiseksi.

1 kommentti:

Susikairan akka kirjoitti...

No hyvä juttu, että sait synninpäästön:) Ehdin jo ihan huolestua, kun ei silloin heti samalle päivälle tullut reportaasia.

Hih;D Pienikätinen lääkäri. Se voisi olla yksityisellä gynellä hyvä markkinointivaltti. Jos etsisi puhelinluettelosta ko. lääkäriä, niin varmasti valitsisi juuri sen, joka markkinoi itseään pienikätiseksi.