perjantai 17. heinäkuuta 2009

Perhevalmennuksessa 16. heinäkuuta

Asuntokauppojen jälkeen kävimme syömässä ja jatkoimme siitä sitten perhevalmennukseen.

Kaiken kaikkiaan pariskuntia oli tällä kertaa meidän lisäksi viisi. Aiheena oli synnytys sekä kivunlievitys lääkkein ja omin keinoin. Lisäksi puhuttiin isän tai tukihenkilön roolista synnytyksessä.

Meillä mies on tulossa synnytykseen mukaan. Ihan alusta saakka on puhuttu näin. Napanuoran leikkaamista mies vielä harkitsee, hän ei kuulemma hala satuttaa vauvaa tai minua. Täytyy vielä siis tolkuttaa, että napanuorassa ei ole tuntoa :)

Tällä kertaa perhevalmennus meni hiukan jouhevammin kuin viimeksi. Terveydenhoitajalla oli käsikirjoitus paremmin hanskassa, vaikka välillä ajatus hiukan katkeilikin. Terveydenhoitajalla on hyvin samankaltainen puhetyyli kuin mieheni isoäidillä. Mainitsin asiasta valmennuksen jälkeen miehelleni ja hän kertoi kiinnittäneensä samaan asiaan huomiota. Hassua.

Valmennuksessa käsiteltiin hyödyllisiä asioita, mutta ei varsinaisesti mitään uppo-outoa. Olin iloinen huomatessani terveydenhoitajan positiivisen suhtautumisen eri synnytysasentoihin ja kivun kestämiseen ihan ilman kivunlievitystä. Uskon terveydenhoitajan asenteiden heijastelevan synnytyssairaalankin linjauksia, vaikka eihän sitä tietenkään koskaan voi tietää millainen kätilö on vuorossa. Kuitenkin olen nyt luottavaisemmin mielin lähdössä synnyttämään, kun voin olla melko varma, ettei minua kahlita doupattuna puoli-istuvaan asentoon punnertamaan.

Saimme taas pohtia asioita äiti- ja isäryhmissä. Tällä kertaa listasimme toiveita tukihenkilölle. Nämä käytiin sitten yhdessä läpi. Miehillä oli arvattavasti listallaan paljon konkreettisempia asioita, naisilla taas pehmeämpiä. Yleistä huvitusta herätti miesten tehtävälistan videokuvaus, me naiset kun olimme ehdottomasti kieltäneet sen. Oma mieheni paljasti valmennuksen jälkeen, että erään isän mielestä se on hänen ainoa tehtävänsä synnytyssalissa. Heh.

Huomasin jälleen, että tilanteessa kuin tilanteessa, minua ei ilmeisesti voi olla ärsyttämättä. Ärsyynnyin nimittäin hiukan siitä, että kesäaika sotkee niin kovasti touhua. Meidän ryhmämme valmennus kestää tavallisen neljän kerran sijasta kolme kertaa ja osa asioista jää käsittelemättä. Mikä ihme siinä on, että kesäaika lamauttaa kaikki normaalitoiminnot? Lisäksi ärsytyskäyrää nosti uutinen synnytyssairaalan tutustumiskäyntien lakkauttamisesta. Meille tämä mahdollisuus vielä tarjotaan, ja käytämme sen kuluvan kuun lopulla enemmän kuin mielellämme. Kaikesta kyllä osataan säästää.

Ei kommentteja: