keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Tappajakani ja muita lemmikkejä

Lapsuudenkodissani on ollut mitä kummallisin kokoelma lemmikkejä ja kotieläimiä. Kesät vietettiin aina täällä mökillä, sillä molemmat vanhempani ovat opettajia ja opettajilla on tunnetusti pitkä vapaajakso (jota kesälomaksikin kutsutaan).

Ennen kuin olin edes syntynytkään, oli vanhemmillani 15 ankkaa. Juuri ne ankat, jotka meinasivat nokkia Pääministerin kuoliaaksi.

Koiria on ollut kaiken kaikkiaan kuusi, kaikki mäyräkoiria ja kolme niistä nimeltään Ami (yksi Ami-koirista tosin oli naapurissa asuvan siskoni perheen koira). Kissoja on ollut kolme, Lemmikki, Lempi ja Elsa. Undulaatteja ja yksi nymfipapukaijakin on ollut. Nymfipapukaija muuten osasi aivan selvästi sanoa "hieno v*ittu". Linnut eivät tietenkään tähän loppuneet. Hautomakaapissa on haudottu niin kanoja kuin hanhiakin.

Hanhemme, Paavo ja Mooses, muuten selvisivät teurastukselta huvittavalla tavalla. Kesä läheni loppuaan samaa tahtia kun ankkojen elinkaari. Kun teurastuksen aika tuli, lähdimme äitini kanssa tapahtumaa pakoon viereiselle paikkakunnalle. Tullessamme takaisin, läpsyttelivät hanhet meitä tavalliseen tapaan vastaan. Isä kertoi, ettei ollut hennonnut ottaa hanhilta nirriä pois, ne kun on olivat tavoilleen uskollisina seuranneet päät kiinnostuksesta kalleellaan isääni tämän teroittaessa vesuria ja järjestellessä paikkoja lintujen teurastusta varten. Hanhet pääsivät hengestään vasta seuraavan kesän päätteeksi ja uudelleenimeämisen jälkeen; jostain syystä Paisti ja Patee oli helpompi laittaa lihoiksi kuin Paavo ja Mooses.

Ja ne kanat, ne tykkäsivät olla samassa aitauksessa lampaiden kanssa. En tiedä huvittavampaa näkyä kuin lampaan selässä lekotteleva kana (taitaapa siitä olla jossain kuvakin). Eräänä kesänä meille nimittäin tuli hoitoon kolme karitsaa. Hauskoja otuksia, jotka on helppo innostaa juoksemaan. Opin sinä kesänä ainakin sen, että lampaan on vaikea pysäyttää vauhtiaan, kun se on lähtenyt juoksemaan loivaa rinnettä.

Niin, se tappajakani. Tappajakani-Sarista tämä kaikki oikeastaan lähti liikkeelle. Aamulla muistelimme jotain koirakommelluksia ja isäni muistutti tappajakanista, jonka olimme hankkineet eräänä keväänä Vallilasta jostain eläinkaupasta kääpiökanina. Annoin pupulle nimeksi Sari serkkuni tyttären mukaan, sillä tämä Sari oli mielestäni kaunein nainen ja siksi myös Sari oli kaunein nimi.

Kani kasvoi kääpiömitoista aivan valtavaksi. Se ei ollutkaan pieni suloinen kääpiökani, vaan sosiaalisesti kyvytön useamman kilon ärhäkkä jötkäle, joka tappoi kaksi kalkkunanpoikasta ja yhden harakan sekä yritti nirhata silloiset mäyräkoiramme. Todellinen tappajakani.

6 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Meillä oli maalla kalkkunoita, kun olin pieni. Minullakin oli vähän vaikeaa kun niitä olisi pitänyt ruveta tappamaan. Sitten keksin helpotuksen. Tokaisin vain lapsen varmuudella: "Laitetaan ne uudestaan kasvamaan." Mitä ilmeisimmin näin ei tainnut kuitenkaan tapahtua...

Anu kirjoitti...

Kyllä oli hauskaa tarinointia!!! Tällaista tekstiä voisin lukea vaikka romaanin verran. Sinun kannattaisi harkita kirjailijan uraa. Ihan tosi!

vilukissi kirjoitti...

Ihana juttu! Oli kyllä erittäin erikoinen kani...samassa huoneessa sen kanssa ei olisi voinut nukkua...

Sipulix kirjoitti...

:) meilläkin on ollut hanhia ja ankkoja. Lähdimme myös evakkoon, kun pappa rupesi "toimeen"...yhtenä vuonna oli pakasteessa kelmussa lihat, joihin oli teipattu nimilaput: tupu, hupu, lupu. Ei oikein maistunut. :DD

Minz kirjoitti...

Voi jestas, mikä yty-pupu - rohkea! =o) Minäkin jossainkohti selvittelin näitä kanijuttuja, kun meidän naapurissa asusti kymmenkiloinen angorakani. Kuvittele siihen päälle vielä se iso turkki... Kääpiökanit painavat 1-4 kg, eli tuntuvasti isoa pupusta vähemmän, vaikkeivät välttämättä ihan lilliputteja kooltaan olekaan. Onhan jo kokoeroa tuossa kilon ja neljän kilonkin välillä.

Mutta kyllä vain kivasti kirjoitat. =o) Sait hymyn huulille!

Paola kirjoitti...

Ai kamala mitä juttuja, nauroin ääneen moneen otteeseen! Olet todella hyvä kirjoittaja, tekstiäsi on helppo ja miellyttävä lukea!(: