keskiviikko 19. elokuuta 2009

Neuvolassa 17. elokuuta

Tällä kertaa oli vuorossa neuvolalääkäri. Olin ensimmäistä kertaa uudessa neuvolassa, sillä muutettuamme olen joutunut vaihtamaan neuvolaa. Hiukan kurjaa näin ihan loppumetreillä, mutta minkäs teet.

Minut vastaanotti kuitenkin entinen neuvolan täti, joka oli tuuraamassa uudessa neuvolassani. Oli kiva, ettei tarvinnut selitellä kaikkia juttuja ihan alusta alkaen.

Terveydenhoitajan vastaanotto oli eräänlaisessa välihuoneessa, joka osoittautui varsinaiseksi hollituvaksi. Edellisessä neuvolassa punnituksen sai tehdä rauhassa vessassa, mutta tässäpä paikassa puntari oli välihuoneessa ja juuri seistessäni puntarilla, paukkasi huoneeseen neuvolan jokainen terveydenhoitaja. Yritin ottaa homman huumorilla, mutta kyllä oli jotenkin vitsit vähissä, kun katsoo kamalia lukemia viiden naisen kaakattaessa vieressä.

Vessa oli myös tässä samassa välihuoneessa (onneksi se oli erillinen koppi). Juuri kun verenpainettani mitattiin, tuli sisään seuraava asiakas antamaan virtsanäytettä. Hemmetti, saan tarpeeksi korkeita lukemia ilman yleisöäkin. Tällä kertaa kahden mittauskerran lukemat olivat huimat 161/103 ja 158/105.

Terveydenhoitaja varoitteli neuvolalääkärin olevan kovin tiukka ja tarkka verenpaineiden suhteen. Ja niin hän olikin. Sain ensin pitkän saarnan korkean verenpaineen vaaroista. Omat mittaustulokseni hän jätti täysin huomiotta, samoin selitykseni mittaustilanteiden jännittävyydestä. Tämän jälkeen lääkäri rupesi uhkailemaan istukan irtoamisella. "Kyllä äiti pelastetaan, mutta vauva yleensä kuolee."

Kiva. Olin muutenkin väsynyt ja jännittynyt. Uudessa paikassa ja taas uuden lääkärin vastaanotolla. Yksin. Hetken aikaa piti tentata ravintoympyrää seinän julisteesta, etten olisi purskahtanut itkuun. Lääkäri näki ilmeestäni, etten oikein ollut tyytyväinen, joten hän lepytteli kertoen yleensä pelottelevansa verenpaineen vaaroista. Sain onneksi sanottua tiukasti ja päättäväisesti, ettei minua tarvitse pelotella, kiitos.

Käteeni lääkäri lätkäisi reseptin verenpainelääkitystä varten ja viimeistään tässä vaiheessa oloni oli kurjaakin kurjempi. Lääkitys! Näillä näkymin napsin kahdesti päivässä verenpainelääkettä koko loppuraskauden. Perjantaina on verenpaineen kontrolliaika terveydenhoitajalle (tällä kertaa ihan uusi terkkari).

Sisätutkimuksessa selvisi, että vauva on kuin onkin kääntynyt raivotarjontaan. Siellä on köllitty pää alaspäin jo muutaman viikon meikäläisen häpyliitosta nuohoten (auh, auh, auh). Kohdunsuu on valmista kauraa ja viikkojakin kasassa niin kivasti, että sieltä sopii tulla koska vaan. Niin ja sopii tosiaankin, lääkärinkään mielestä ei ole mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.

Poika on kuulemma pitkä ja hiukan alle kolme kiloa. Näillä tiedoin ja verenpainelääkeresepti kourassani lähdin vastaanotolta.

2 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Zemppiä loppuun, muru! Äläkä turhaan murehdi lääkityksestä, teiän parhaakshan se vaan. Mä oon niin niin mukana hengessä!

Kirsikka kirjoitti...

Melko kiva lekuri... Tarviiko nyt tuossa vaiheessa alkaa pelotella. Elä välitä niistä Aimuli. <3