torstai 20. elokuuta 2009

Niin särkyvää

Olin sitten ihan rauhassa ja viattomana sohvalla seuranani Gil Grissom kumppaneineen.

Eteisestä kuului pehmeähkö "kops", sitten iso "räks". Nousin niin nopeasti kuin vaan mahoineni pystyin. Minua odotti ikävä näky.


Hetken aikaa keräilin itseäni ja yritin toipua järkytyksestä.

Sitten vaan kengät jalkaan ja viiltosuojahanskat käteen ja sirpaleita keräämään.

Syyllistä hävityksen kauhistukseen ei tarvinnut etsiä (ei, se en ollut minä). Tuo pirun superkiinnike ei ollutkaan niin kovin super.


Seuraava peili kiinnitetään seinään pulttaamalla kaikista neljästä kulmastaan.

Onneksi kaikki eilen ripustamani taulut ovat pysyneet paikoillaan (kop, kop, kop). Ovathan ne hiukan kevyempiäkin kuin tuo peili. Peili kyllä roikkui muutosta lähtien edellisten asukkaiden laittamassa aivan vastaavanlaisessa koukussa, joka tosin oli meille hujopeille (okei, miehelle) liian matalalla. Mikä vika oli minun laittamassani koukussa, joka oli paaaaaljon superimpi kuin edellinen?

Reippaan kyykistelyn ja imuroinnin jälkeen sain palkaksi todella voimakkaan ja kipeän supistuksen. Se koko touhusta vielä puuttuikin.

2 kommenttia:

Holly kirjoitti...

Onko sinulla viiltosuojahanskat vakiovarusteena kotona? Never heard... (kolmipiste :)). Minä olisin vain varovasti nostellut paljain sormin ja seuraavaksi olisikin varmaan ollut ohjelmassa visiitti terveyskeskukseen...

Aimo kirjoitti...

Heh, viiltosuojahanskoja löytyy miehen työn takia vino pino kotoa - siis vähän niin kuin vakiovarusteena.