sunnuntai 9. elokuuta 2009

Viimeisiä viedään

Laskettuun aikaan on tasan kuukausi. Vähän oli jo torstaina jännittävät hetket, mutta supistuksista huolimatta näyttää siltä, että pääsen kuin pääsenkin mukaan muuttopuuhiin. Ainakin koordinoimaan pahvilaatikoiden sijoittelua sekä kokkaamaan muuttoporukalle. Muuhun minua ei kuulemma kelpuuteta. Löydän itsestäni pienen kontrollifriikin ja olisi kamalaa, jos en olisi voinut olla mukana muutossa (tietenkin minulla olisi ollut ehkä mahdollisesti muutakin mietittävää).

Jos laskettuun aikaan on enää hetki, niin vielä lyhyemmän aikaa asumme tässä asunnossamme. Viikon päästä tähän aikaan olemme jo uudessa kodissamme. Onkin kyllä korkea aika. Pahvilaatikkoja väistellessä tuntuu välillä kuin asuisi Keskon välivarastossa. Sillä erotuksella tietenkin, että pahvilaatikot muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on hommattu Hong Kongista.

Mukavaa palvelua Honkkarilta, muuten. Kuuluisien banaanilaatikoiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Suuret marketit eivät (ilmeisen ymmärrettävistä syistä) varaa laatikoita, vaan niitä pitää osata olla hakemassa juuri oikeaan aikaan. Honkkarissa ovat kuitenkin ystävällisesti moneen otteeseen varanneet pahvilaatikoita, joita olemme sitten kotiimme raahanneet.

Olen tässä pakatessani moneen kertaan todennut, että onneksemme muutamme isompaan asuntoon, jossa on enemmän kaappitilaa. Niin paljon tuntuu tavaraa olevan. Jotenkin tuntuu, että iso osa on vielä melko turhaa (esimerkiksi käytöstä poistettuja kännyköitä kertyy nurkkiin aivan uskomaton määrä). Olenkin vienyt valtavasti tavaraa ja vaatteita lahjoituksena kodittomien kissojen kirpputorille, mutta enemmästäkin olisin valmis luopumaan. Täytyy vielä uudessa asunnossa katsoa mm. vaatekaapin sisältöä hyvin kriittisellä silmällä.

Muutto on myös hurjan hyvä keino siivota turha paperisälä. Hankimme joskus vuosi sitten pienen paperisilppurin, joka on saanut mukavasti laulaa, kun olen tuhonnut luottamuksellisia papereita. Tässä on tosin taas yksi esimerkki mahdollisesta turhasta tavarasta. Sitä sopii kysyä ihan kaikella vakavuudella, onko paperisilppuri ihan aidosti ja oikeasti tarpeellinen.

Niin, ja se kylppärin valaisin. Eipä ollut enää Terrassa kyseistä valaisinta myynnissä. Edellisellä kerralla olimme saaneet matkaamme uudet kuvut. Valaisinosaston vastaava tunsi ongelmavalaisimen ilmeisen hyvin ja arveli, ettei varaosaa olisi saatavilla. Hän kävi kuitenkin ystävällisesti tarkistamassa asian. Olisihan se pitänyt arvata: kupua ei enää ollut varastossa.

Palvelu oli kuitenkin kovin ystävällistä ja pahin kiukkuni oli ehtinyt laantua, joten päädyimme suosiolla ostamaan tilalle vastaavan lampun. Tässä lampussa olikin jo hiukan kehittyneempi kupusysteemi ja paremmat lamput. Pirulainen antaa vielä paljon paremman valon kylppäriin - onneksi siitä pääsee nauttimaan edes hetken.

Nautinnoista puheen ollen siirryn nyt parempaan asentoon sohvalle, unohdan hetkeksi pakkaamisen ja vietän miehen kanssa laatuaikaa (hänen valitsemansa) elokuvan parissa.

2 kommenttia:

Susikairan akka kirjoitti...

Tahaton tyrskähdys=D Jos mietitte mahdollisesti henkitoreissaan oleville vanhoille kännyköille loppusijoituspaikkaa, niin Susikairaan juu!

Minä niin tykkään paperisilppurista. Jotenkin hyvä fiilis, kun pöristelee soiroiksi kaikenlaista joutavaa, mutta ehkä vähän arkaluontoista materiaalia. Olis meillä uunitkin missä polttaa niitä papereita, mutta kyllä se silppuri vaan on jänskä;D

Aimo kirjoitti...

Heh, taidan olla samaa sarjaa poikiesi kanssa. Vanhat kännykät toimivat paremmin helistiminä ;)

Paperisilppurilla silppuaminen on jollain kierolla tavalla tyydyttövöö. Surrur, sinne meni laskut vuodelta 2007.