tiistai 18. elokuuta 2009

Whoosh

"I love deadlines. I like the whooshing sound they make as they fly by." (Douglas Adams)

Töissä tapaan rytmittää tehtäväni tärkeysjärjestyksen ja deadlinen mukaan. Pienen paineen alla työskentelen tehokkaasti ja nopeasti. Vähän samanlainen olen kotioloissakin.

Tai ehkä vähän enemmänkin. Ensimmäinen yö uudessa asunnossa meni levottomasti, unta pitikin houkutella, vaikka kuvittelin toisin. Osansa tietenkin touhukkaalla päivällä ja yövieraiden kuorsauksella sekä sillä, että tapani mukaan nousin parin tunnin välein vessaan.

Suurin syy levottomaan yöhön kuitenkin oli pahvilaatikot, jotka edustavat minulle deadlinea pahimmillaan. Jotain sellaista, jonka kimppuun on tartuttava ja pian. Vanhassa asunnossa oli loppuaikoina todella kurja olla pahvilaatikoiden keskellä, asunto ei enää tuntunut kodilta. Samaa aiheuttivat uuden asunnon pahvilaatikkovuoret.

En saanut unta, koska minun teki niin kovasti mieli ryhtyä purkamaan laatikoita. Juuri samoja laatikoita, joita olin koko kesän pakannut, ja joihin olin törmäillyt öisillä pissareissuillani. Ei auttanut yrittää nukkua, sillä ummistaessani silmäni, näin mielessäni pahvilaatikoiden sisukset ja pohdin, mihin ne purkaisin. Pohdin miten tekisin tästä asunnosta kodin.

Ei auta saarnata minulle, ettei kannata purkaa kaikkia laatikoita, kun kerran etsimme omakotitaloa. Haluan, että minulla, meillä on koti oli se sitten kuinka väliaikainen tahansa. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulemme olemaan tässä asunnossa useamman kuukauden.

Ennen vauvan syntymää emme tee mitään peliliikkeitä ja syntymän jälkeenkin rauhoitamme pari kuukautta. Jos hankimme omakotitalon, vapautunee se aikaisintaan kuukaudessa tai kahdessa. Tässä vaiheessa alkaa jo vuodenvaihde lähestyä. Vanhassa omakotitalossa saattaa olla remonttitarvetta eikä pikkuvauvan kanssa kannata muutta remontin keskelle, siihen on siis varattava kuukausi tai pahimmillaan kaksi. Ollaan jo ensi vuoden puolella. Koko homma menee ihan eri tasolle, mikäli päätämmekin rakentaa talon.

En halua asua välitilassa, siksi haluan purkaa pahvilaatikot, siksi haluan tehdä kodin.

Sitä paitsi koko kesä on muutenkin mennyt pahvilaatikoita katsellessa. Vähemmästäkin kyllästyy. Olenkin tässä muuton jälkeen saanut todella hyvin purettua laatikoita. Eteinen on kunnossa, kaikkien kolmen vaatteet ovat kaapeissa, keittiö on muutamaa laatikkoa lukuun ottamatta purettu. Olen jo päässyt niin hyvin tunnelmaan, että leivoin tänään sämpylöitä (onnistuivat hyvin, jee) sekä keitin aamuksi puuroa. Tämä asunto alkaa jo tuntua kodilta.

1 kommentti:

Sipulix kirjoitti...

YMMÄRRÄN TÄYSIN!!! Asuimme 4kk talossa, jonne muutimme "täysillä" (muutimme pois, kun vauva oli 2kk). Hullua mutta ihan kodilta sekin aika tuntuu edelleen muistoissa. Tsemp! t. 3kirjahyllyä täynnä -kirjoja.