torstai 10. syyskuuta 2009

Äiti-ihminen herkistyy

Oijoi, ihan kun ei olisi muutenkin tunteet pinnassa. Miehen ihana isoäiti biologisen isän puolelta (menee jo vähän hankalaksi selittää) soitti ja kiitti lähettämistämme valokuvista. Niitä oli kertynyt jo viime viikon aikana melkoinen määrä.

Puhelun aikana mies nukkui vauvan kanssa sohvalla ja juttelimmekin isoäidin kanssa pitkän tovin. Hän kyseli elämästä vauvan kanssa, miten kaikki on lähtenyt käyntiin.

Vauvan synnyttyä tuore isoisoäiti oli ollut niin liikuttunut, ettei oikein ollut kyennyt puhumaan mieheni kanssa. Nyt hän oli selkeästi jo kerännyt voimia ja jaksoi jutella. Kuviakin voisi kuulemma katsella vaikka kuinka paljon ja pitkään.

Puhelun päätteeksi isoäiti muistutti, että lapsi tulee kasvattaa rakkaudella. Hän itse ei ollut aikanaan tehnyt niin, vaan oli kuunnellut muiden neuvoja siitä, ettei ainoata lasta tule hemmotella. Nyt hän kuulemma tietää tehneensä väärin ja tekisi kaiken toisin, jos vain voisi. Rakkaus ei ole hemmottelua, 85-vuotias isoäiti sanoi.

Katselin nukkuvaa miestäni ja hänen rinnallaan nukkuvaa lasta. Miehellä ja isoäidillään on aina ollut hyvä suhde - he molemmat tietävät sen. Sain jotenkin pidettyä itseni kasassa ja sanottua isoäidille, että kyllä hän sitä rakkautta on antanut jälkipolvilleen ja saa antaa tuoreimmalle tulokkaallekin.

Ihan kuin ei olisi äiti-ihminen muutenkin herkällä.

1 kommentti:

Kirsikka kirjoitti...

Jos yhtään "lohduttaa", niin ei tarvitse olla edes äiti-ihminen, että tuosta herkistyy. Kauniita sanoja, puolin ja toisin. <3